Lauri Nurmen Sanna Marin -kirja oli kummallinen kosto entiselle kaverille ja meni ikävästi henkilökohtaisuuksiin. Salla Vuorikosken Sanna Marin - poikkeuksellinen pääministeri sen sijaan on täysin päinvastainen teos. Se kertoo objektiivisesti poikkeusaikojen pääministeristä ja lopuksi yrittää mielestäni hyvin eri lähteitä käyttäen pohtia, miksi Marin muuttui itsensä vastakohdaksi.
Aluksi kirjaa lukiessa tuli tunne, että onkohan tämä aihe jo loppuunkaluttu. Mutta Vuorikoski kirjoittaa hyvin ja tarkastelee Marinia tosiaan niin objektiivisesti, että se tuntuu jopa raikkaalta. Viime vuosina kun jopa toimittajilla on mennyt Marinin edesottamukset niin sanotusti tunteisiin. Kuten tuo Lauri Nurmen tapauskin osoittaa.
Mielestäni on hyvä, että joku viimeinkin uskaltaa sanoa sen ääneen: että yksi merkittävä tekijä, miksi Marin on niin suosittu, on hänen ulkonäkönsä. Hän on selvästikin kokoa 32, joka Hollywoodissa tunnetaan nollakokona. Nykyajan ulkonäkökeskeisyydessä sillä on merkittävästi väliä, miltä näyttää.
On suorastaan koomista, miten Marin on muuttunut kapitalistista ideologiaa levittäväksi somevaikuttajaksi. Mutta kuten Solsidanin Mickan sanoi: kaikki ovat nuorina vasemmistolaisia ja iän karttuessa heistä tulee oikeistolaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti