Ari Folmanin ja David Polonskyn Anne Frankin päiväkirja on onnistunut sarjakuvaversio maailman kuuluisimmasta päiväkirjasta.
En ole lukenut alkuperäistä teosta, mutta Anne Frankin tarina on kyllä tuttu. Olen jopa käynyt talossa, jossa hän piileskeli Amsterdamissa. Vierailusta on yli 25 vuotta, mutta muistan tilojen ahtauden ja sen epäuskon, jonka koin museovierailijana: täälläkö he asuivat vuosien ajan natseja piileskellen?
Anne Frankin päiväkirja ei ole ahdistava, vaan lähinnä surumielinen ja haikea. Se on myös hyvin kypsää teini-ikäisen tekstiä kasvukivuista ja hyväksymisen kaipuusta. Minä en tuolla tavalla osannut ilmaista itseäni kirjallisesti 13-14-vuotiaana, mutta muistan nuo samat tunteet, joita kävin tuonikäisenä läpi.
Anne Frankista olisi tullut varmasti vaikka mitä, jos hän olisi saanut elää aikuiseksi. Mutta hänen tärkeä perintönsä kuitenkin elää. Tämä hieno sarjakuvakirja toivottavasti saa taas uuden sukupolven kiinnostumaan hänen tarinastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti