perjantai 17. huhtikuuta 2009

Stalinin lehmät

Luin Sofi Oksasen vuonna 2003 julkaistun esikoisteoksen Stalinin lehmät. Päähahmo "Anna" kärsii bulimiasta, anoreksiasta ja virolaistaustastaan. Aika paljon samaa tässä Annassa on kuin itse kirjailijassa: virolainen diplomi-insinööri-äiti, suomalainen sähkömies-isä, hyvä koulumenestys ja syömishäiriö. Itsestäänhän Oksanen tässä kertoo. Netistä löysin jonkun haastattelun, jossa hän kertoi, ettei ajattele, mitä muut ajattelevat hänestä, joten hän voi kirjoittaa itsestään kaiken, mitä haluaa.

Ja totta tosiaan, aika paljastava katsaus Oksasen lapsuuteen ja nuoruuteen Stalinin lehmät on.

Stalinin lehmät ei keskity pelkästään Oksasen omaan elämään, se kertoo myös hänen äidinpuolen suvun tarinaa alkaen toisesta maailmansodasta eli siitä, kun Virosta tuli osa kommunistista Neuvostoliittoa.

Kirja yököttää, kauhistuttaa, laittaa potemaan syyllisyyttä ja tuo uusia näkökulmia asioihin. Menen helposti puolustuskannalle, kun Oksanen parjaa Suomea ja suomalaisia. Minun on kuitenkin pakko myöntää, että jep, tuollaisiahan suomalaiset ovat. Toisaalta ajattelen (myönnän senkin), että helkkarin akka, kukaan ei pakottanut sinua jäämään Suomeen nyt aikuisiällä. Oksanen parjaa kaikissa haastatteluissaan Suomea jokaikisestä asiasta. Mikään ei ole hyvin, Vanhanen on paska, Koivisto on paska, kaikki ovat paskoja. Suomalaiset miehet ovat juoppoja ja naiset tyylittömiä, kun eivät pidä verkkosukkahousuja, minihameita ja korkokenkiä. Tällaiset kommentit suututtavat minua ihan hirveästi.

No, niin.. Nyt eksyin aiheesta, kun aloin pohtia liikaa kirjailijan viime aikaisia lausuntoja..

Stalinin lehmät on surullinen kertomus tytöstä, joka ei saa olla oma itsensä, koska hänen äitinsä on kieltänyt häntä kertomasta kellekään virolaisuudestaan. Siksi, ettei häntä kiusattaisi, ettei häntä nimiteltäisi virolaiseksi huoraksi, koska suomalaiset pitävät virolaisia naisia vain huorina. Annan kotiolot ovat from ass, isä ei ole koskaan kotona ja silloin, kun on, häntä ei kiinnosta kuin juopottelu. Äidin elämä alkoi mennä perseelleen siinä vaiheessa, kun hän meni naimisiin suomalaisen miehen kanssa.

Katkeruus, mitä Sofi Oksanen ilmiselvästi tuntee Suomea kohtaan, on selitettävissä hänen menneisyydellään.

Hänen esikoiskirjansa on kuin 97 pisteen äidinkielen yo-kirjoitusaine. 97 pistettä Oksanen kuulemma sai äidinkielen aineesta ja kyllähän hän hommansa osaa. Mietin vain, että miten hän on vielä hengissä tuollaisen syömishäiriön jälkeen?

Huh huh.. Mitäköhän sitä lukisi seuraavaksi..?

2 kommenttia:

Zaara kirjoitti...

Joo, tosiaan olen kyllä samaa mieltä. Oksanen tosiaan haukkuu Suomea joka käänteessä, miksei se tosiaan mennyt takaisin Viroon jos täällä on niin kurjaa. Kirja on aika järkyttävä, mutta mielenkiinnolla luen sen loppuun.

Anonyymi kirjoitti...

Antamienne lausuntojen perusteella fingerpori-Jarla sofioksaspiirroksineen kohoaa yhä korkeammalle jalustallaan. Mieshän on verraton näkijä! Satiirin teräväkärkeä! Auttaisko Sofi Oksasta epäonnistuneessa suomalaistumisessa, jos sitä paiskattais esmes jollain taideakateemikon tittelillä? Ilmeisen iteppäinen kun on, se takuulla kieltäytyis "kunniasta", mutta jäis edes hivenen mieleen, että kyllä se on "ulkomailla" Suomessa kova luu - sen lisäksi että tykkää esittää kopeaa ja koppavaa. Mites sitä sanotaan - "ylpeys käy..." jne.

jmiBle