maanantai 4. toukokuuta 2009

Roope Ankan elämä ja teot

Don Rosa on ehdottomasti paras sarjakuvapiirtäjä- jos minulta kysytään. Ei ainoastaan piirrustustyylinsä, vaan myös sarjakuvien sekä viihdyttävän että fiksun sisällön vuoksi. Suurin osa hänen sarjakuvistaan sisältää nimittäin historiallista faktatietoa.

Luin pitkästä aikaa Roope Ankan elämä ja teot-kirjan. Näin syvennetään sarjakuvahahmon sielunmaisemaa! Tässä jää Chistopher Nolanin Batmankin kauas taakse.
Rosa kuljettaa Roope Ankkaa läpi USA:n historian vähän kuin Robert Zemeckis Forrest Gumpia. Elämä ja teot ei ole kuitenkaan pelkkä historian siiville sijoittuva hupailu, se on myös karu kasvutarina. Köyhästä Roopesta tulee ankarien ponnistusten ja työnteon myötä maailman rikkain, mutta samalla yksinäinen ja katkeroitunut. Toisin kuin tosielämässä, Roope saa uuden alun elämäänsä sisaren pojan ja sisaren tyttären poikien myötä. Seikkailut kutsuvat jälleen, sillä onneksi Roope Ankka on satuhahmo. Olen kyllästynyt lukemaan tarinoita, jotka päättyvät kuolemaan. Se on liian realistista. Pikku eskapismi tekee välillä poikaa. Jep, kuulostan Tuomas Holopaiselta!

Elämä ja teot- opuksessa kaikki ankkalinnalaiset saavat henkilöhistorian. Tässä melkein itsekin innostuu taas pohtimaan oman sukunsa historian ylöskirjoittamista. Pääosassa olisi ehkä Giljain, siis se Giljain, joka eli 1800-luvulla. Et siis sinä, Piisamirotta.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minkähän takia sisarenpoikia sanotaan veljenpojiks, vai olenko ymmärtäny koko ankkalinnalaisen sukukronikan täysin pieleen?

jmiBLE Channell.

ja vielä yks ilonpilaus:

Yleinen käsitys lienee jotain sen suuntaista, ettei Rosan kyvyt dramaturgina riitä itse Mestarille, Carl Barksille.

myy kirjoitti...

Barks on boring. That's my opinion.

Uncle merkitsee englanniksi sekä veljen- että sisarenpoikaa. Suomentajan kämmi.

Giljain kirjoitti...

Barks is my man, mahtava tarinoitsija. Ennen kaikkea pettämättömän tunnistettava ja omaperäinen piirrustustyyli. Rosa vähän sohii liikaa mutta on toki taitava myös.