lauantai 12. joulukuuta 2009

Joulukirjallisuutta

Rikotaanpa Nuharuvessa vallinnut talviuni jutulla joulukirjallisuudesta.

Joulu tuo mieleen oman lapsuuden. Ajan, jolloin vielä uskoi satujen olevan totta. Edelleen suosikkijoulukirjani ovat niitä, joita lapsena luettiin.

Tässä joitain lemppareitani:
Poika on ollut Vaarilla hoidossa ja syönyt rusinoista mahansa kivikovaksi. Heinähattu ja Vilttitossu vievät ruokaa tontulle.. vai onko se tonttu sittenkään? Matti käy hakemassa kuusen, mutta kotona se tiputtaa neulaset ja Hanna saa itkuraivarit. Olkipukki pelastaa tilanteen.

Astrid Lindgren: Jul i Bullerbyn eli Melukylän joulu.
Lattialla on räsymatot ja lapset saavat syödä tikkunekkuja. Mikäs sen parempaa.

Mauri Kunnaksen Koiramäki,
jossa kerrotaan vanhan ajan joulusta. Koiramäen talvi-kirja sisältyy kokonaisuutena Koiramäki-kirjaan.

Kunnaksen Joulupukki ja noitarumpu:
Olin sen ilmestyessä 12-v., joten juuri ja juuri kohderyhmässä. Hahmojen vinoista suupielistä huolimatta hyväksyin tarinan osaksi lapsuuteni suuria joulukertomuksia.

Tove Jansson: Kuusi
Kuusi on novelli, joka löytyy tästä kirjasta:
Eräs hemuli herättää muumiperheen talviunilta jouluaattoaamuna. Hän kertoo, että joulu on tulossa. Muumiperhe tietysti säikähtää, sillä joulu vaikuttaa pelottavalta kaikkine ruoka-, lahja- ja siisteysvaatimuksineen. Kuusi-novellilla Tove Jansson kertoi oman mielipiteensä jouluhössötyksestä.

Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä, mikä tahansa A. Cashin Suppari Sieparoisen jouluun liittyvä tarina. Ne olivat ehdottomasti joulutarinoiden parasta antia. Uskon Supparin olemassaoloon enemmän kuin itse Joulupukin.

Itse asiassa ajattelen, että kun Suppiksesta ei ole vuosiin kuulunut, niin ehkä hän on lomalla jossain imeytyskentän uumenissa tai kylässä Lolon luona. Paistamassa lettuja, joista on myös vinyylilevyiksi.

1 kommentti:

G. V. P. Cash kirjoitti...

Pidän täällä Rovaniemen asunnollani kynttilöitä-ja-viiniä-ja-juustoa-ja-Beethovenia-ja-Dvorakia-rituaalia James Joycen 'Odysseuksen' lepyttämiseksi. En halua tulevien lukuhetkien kirjan parissa olevan liian hurjia ja höykyttäviä.

Huoneeni keskellä on pieni punainen pöytä, jonka toisella puolella tarjottimella palaa kuusi pientä lämpökynttilää. Sen vieressä odottavat joululomalle luettaviksi varaamani romaanit: 'Beowulf', Antti Hyryn 'Uuni' ja kunniapaikalla lepäävä Joycen 'Odysseus'.

'Veisatkaa Herralle uusi virsi' oli tuo Dvorakin hieno, pianolle ja laululle säveltämä teos, joka hehkui helmenä näissä Joycenpeijaisissani.