torstai 17. joulukuuta 2009

Robert Louis Stevenson - Tohtori Jekyll ja herra Hyde

Tämän viikon olen joutunut pitämään pakkolomaa Odysseus-projektista kyseisen kirjan unohduttua Jokioisiin. Korvauksena olen tarttunut 1800-lukulaiseen "kauhu"-kirjallisuuteen. Ensimmäisenä luin klassikon nimeltään Tohtori Jekyll ja Herra Hyde.

Tarinahan lienee pääpiirteissään kaikille tuttu, Tohtori Jekyll tekee kokeen, joka ei kaikin puolin mene aivan putkeen. Seurauksena on hahmo, nimeltään herra Hyde, joka on luonteeltaan ja olemukseltaan tohtorin lähes täydellinen vastakohta.

Tarinaa on tulkittu allegoriana ihmisluonteen kaksijakoisuudesta. Toisaalta voiko teksti olla allegorinen, jos tämä tarkoitus lähes alleviivaavan tarkasti kirjoitetaan auki itse tarinassa. Toisaalta romaanikerronta on edennyt pitkän matkan tämän tarinan kirjoittamisen jälkeen.

Tohtori Jekyll ja Herra Hyde on sujuva tarina, joka ei liene kärsinyt liiemmin inflaatiota ajan myötä. Teemat ihmisen nautinnonhalusta ja sen aiheuttamasta riippuvuudesta ovat ajankohtaisia koska tahansa. Samoin ajatuksia herättää Tohtori Jekyllin toimien näennäinen kaikkivoipaisuus.

3 kommenttia:

Myy kirjoitti...

Oliko siinä mitään härskejä kohtauksia? Siis Hydessä ja Jekylissä? Kun tuntuu, että kaikissa "klassikoissa" on jotain alapääjuttuja, kuulemma esim. Odysseuksessa ja Don Quijotessa. Rivien välistä saatoin ymmärtää, että lukukokemus oli ajottain puiseva, oliko näin?

Giljain kirjoitti...

'Odysseus' etenee vauhdilla. Kävimme eilen serkun kanssa toteuttamassa 'Odysseuksen' kuvaamaa irlantilaista ydinelämää Hattivatin ystävän syntymäpäiväjuhlissa. Mitä irstautta, mitä modernismia!

Myy kirjoitti...

Alkoi kiinnostaa, mitä on irlantilainen ydinelämä? Sitä irstailua? voi Hattivatin ystäväparkaa.