Agatha täti kirjoitti pienelle pullealle belgialaiselleen alkuunsa perinteiseltä suljetun paikan murhamysteeriltä näyttävän kirjan, joka loppujen lopuksi osoittautuu genrensä rajoja taivuttavaksi teokseksi. Tästä kirjasta ei oikein voi hirveästi sanoa ilman, että pilaa lukuelämystä. Toisaalta, vaikka tuntee tarinankin, on teksti nautittavan sujuvaa luettavaa. Lyhyr n. 200 sivuinen kirja meni välipalana, seuraavaksi raportoinkin jotain aivan muuta.
1 kommentti:
Pieni, pullea, belgialainen = lol!
Mun on pitänyt se 10 nigapoikaa lukea, vaan jäänyt on. Ehkä ut:n jälkeen.
Lähetä kommentti