sunnuntai 26. elokuuta 2012

Stieg Larsson: "Miehet jotka vihaavat naisia"

Mitä kaikkea voikaan sisältyä Oslo - Tukholma väliseltä junaradalta löytyvään Hotel Zimmertal -mainoskynään! Satojen sivujen mittainen kertomus... Kannattaa lukea Larssonin trilogian ensimmäinen osa.

Enpä olis uskonu, että meikäläiselle voi käydä näin. Koukutuin täysin. Ensimmäiset sivut Nattasten/Kiilopään hölkkävaellusten jälkeen menivät kokolailla unisesti ja tahmeasti, mutta sitten repes: Oli pakko lukea. Heti. Kerralla. Kokonaan! Enpä tiedä, onko dekkareiden lukeminen mikään nautinto saati vähääkään ylosrakentava henkinen toimitus. Tarinaan koukuttautuminen on mieluumminkin sairaus tai huume. Helpommalla pääsis katsomalla elokuvan. Tai siis ainakin nopeammin.

Itse kirjasta - so: tarinasta - on parempi olla sen tarkempia mainitsematta. Juonipaljastukset vain latistavat lukukokemuksen, I pressume. Sen verran sentään mainitsen, että melko nopeasti kirjaa lukiessa paljastuu ratkaisu alkuluvun, prologin, arvoitukseen. Se ei kuitenkaan haittaa lukukokemusta, sillä sangen taidokkaasti ja hengästyttävään tahtiin Larsson tarinaa kuljettaa.

Hieman arastelin tarttua ruotsalaiskirjaan, sillä jotenkin tunnen vastenmieilisyytä kansankodin sossupornoa kohtaan. Sveduissa ei liene viimeisen 30 - 40 vuoden aikana julkaistu dekkaria, jossa ei märehdittäis yhteiskunnasta syrjäytymisellä ja alistettujen ihmisten pahaololla. Sitä toki oli tässäkin, mutta häiritsevimmin ainoastaan päälleliimatuissa väliotsikoissa (tyyliin: "...92 prosenttia ruotsalaisnaisista, jotka viimeksi väkivaltaa kokiessaan ovat joutuneet seksuaalisen väkivallan kohteeksi, ei ole ilmoittanut asiasta poliisille...") Varsinaisessa tekstissä asia käsitellään tilastonumeroita eläväisemmin ja... sanoisinko: paikoin jopa rennommin. Tollanen sossupornokammo on vissiin tullut Henning Mankellin ystad-juttujen myötä.

Jotenkin luulen, että trilogian seuraavista kirjoista en enää viitsi tänne raportoida. Tämmönen kun tuntuu olevan aivan turhaa. Tätä kirjoittaessa olis lukenu jo monta sivua...

Ei kommentteja: