tiistai 28. elokuuta 2012

Manillaköysi

Veijo Meren Manillaköysi ajoittuu jatkosotaan. Tarinan päähenkilönä on hieman yksinkertainen Joose Keppilä, joka löytää huoltotieltä armeijalle kuuluvan köyden. Koska sotilaiden ei ole lupa nyysiä armeijalta tavaraa, Joose piilottaa köyden, jonka ajattelee olevan hyödyllinen esine kotopuolessa. Kun Joose pääsee lomille, hän pyytää kaveria kieputtamaan köyden vartalonsa ympärille. Sotapoliisit tekivät tuolloin iskuja junavaunuihin, joissa lomille menevät sotilaat matkustivat. Matkatavarat tongittiin, mutta kukaan ei ymmärtäisi tarkastaa sotilaan takin alle.

Manillaköysi sisältää tarinan sisäisiä tarinoita, sotamiesten kertomuksia rintamalta, jotka ovatkin koko kirjan suola. Vaikka kirjailijan ote on humoristinen, se ei peitä alleen niitä hirveyksiä, joita lukijalle sodasta kerrotaan.

Manillaköysi on jotain Hurskaan kurjuuden ja Havukka-ahon ajattelijan välimaastosta: Sillanpäältä on ymmärrys hieman vähä-älyisempää väkeä kohtaan - väkeä, joka ajautuu tekemään uskomattomia typeryyksiä ja Huoviselta lämmin huumori. Meren omaleimaisuus on kirjoitustyylissä, joka on yksinkertainen, toteava ja koruton, mutta toimiva.

2 kommenttia:

Pellervo kirjoitti...

Ja tähän sodan jälkilöylyihinhän kuuluu myös Pentti Haanpään yhdeksän miehen saappaat. Sopii tavallaan Manillaköyden seuraksi, ehkä myös siksi, että näiden kahden kirjan tv-elokuvallinen käsittely on hyvinkin samanhenkistä.

Sarka kirjoitti...

Ok, täytyy tsekata.