torstai 2. elokuuta 2012

Missä kuljimme kerran

Satelliittikanavalla mainostettiin Missä kuljimme kerran-elokuvaa, jonka kerrottin sijoittuvan Helsinkiin, 1900-luvun alkuvuosikymmeniin. Tästä voi päätellä, että tietämykseni Kjell Westön tuotannosta on varsin heikkoa. Koska historialliset romaanit kiinnostavat, elokuvamainoksen myötä kävin lainaamassa Westön kirjan.

Missä kuljimme kerran-kirjan päähenkilöt ovat yläluokkaisia helsinkiläisiä, joiden elämää seurataan nuoruudesta nelikymppisiksi saakka, 1910-luvulta toiseen maailmansotaan. Westö on luonut yhden keskeisen hahmon myös kuvaamaan työläisten historiaa.

Kirjan keskeisin rooli on annettu henkilöiden sijaan Helsingille. Jopa siihen pisteeseen, että se tuntuu tukahduttavan dokumenttimaiselta kuvaelmalta, miten Helsinki muuttui itsenäistyvän kansakunnan myrskyissä. Westö tiputtelee historiallisia tapahtumia, kadun nimiä ja paikkoja ihan liiaksi asti. Kuvatessaan kahden ihmisen tärkeää kohtausta, hän vie huomion tästä juonen kannalta olennaisesta tapahtumasta alkaessa samalla ujuttaa mukaan kaikenmaailman sinipaperista uutuussuklaata, olympialaisten tapahtumia ja uusien kaupunginosien nimiä. Kirja tuntuu mittatilaustyöltä, jonka Westö on saanut Helsingin kaupungilta, "voisitko tehdä romaanin, jossa kerrotaan yksityiskohtaisen tarkasti 1900-luvun alun Helsingistä?"

Olisin toivonut, että Westö olisi tehnyt linnat; tarkastellut yhteiskunnan muutoksia enemmän pienen ihmisen näkökulmasta, vähemmän historioitsijana, joka paukuttaa Suomen historian pikkujättiläisen tietoja sen sijaan, että keskittyisi luomaan ontoiksi jääviin henkilöhahmoihin syvyyttä. Koska mielestäni ainoa, mikä kirjassa tuntui todelliselta, oli Helsinki. Ihmiset olivat paperinukkeja, vähän väkisinväännettyjä, jotta kirjailija saisi kertoa rakkaan Stadinsa historiaa. Kuitenkin fiktiivisesti, vaikka faktat olivatkin hallussa.

Taas voisi todeta monesti hyväksihavaitun lausahduksen vähemmän on enemmän. Westö on tehnyt kunnioitettavan paljon taustatyötä kirjaansa varten, mutta kaikkea tietoa ei olisi tarvinnut sulloa mukaan. Tai sitten hän olisi voinut kirjoittaa ihan rehellisesti Helsingin kaupungin historiikin, koska sellaisena Missä kuljimme kerran on erinomainen.

2 kommenttia:

Ideanus kirjoitti...

Tiukkaa asiaa! Tästä kirjasta löytää paljon erilaisia mielipiteitä kirjablogeista. Mukavasti argumentoitu nuo sun mielipiteesi. :) Mää taas just rakastin noita Helsinki-yksityiskohtia tekstissä, vaikka jäin myös kaipaamaan linnamaisempaa historian tulkintaa.

Sarka-A. von W-K kirjoitti...

Itsekin tuli vähän lukemisen jälkeen googleteltua ja mielipiteitä tosiaan oli laidasta laitaan.

Sinänsä Helsinki-yksityiskohdat olivat hyviä, mutta niitä oli vaan liikaa :)

Olisi mielenkiintoista nähdä tästä tehty elokuva; kenen näkökulmasta ja mitä kaikkea siihen on päätetty ujuttaa mukaan.