sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Saatana saapuu Moskovaan

Ehdin vielä kesäkuun puolella saattaa tämän klassikon loppuun. Ja äänikirjanahan Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan mieleni sopukoihin uiskenteli. Nyt minulla olisi aikaa välillä lueskella ihan oikeitakin kirjoja, vaan niin silti menin kirjastoon ja lainasin pari uutta äänikirjaa. Samaan aikaan minulla on menossa ihan nidottukin kirja, josko sen heinäkuussa viimein saisin päätökseen.. Äänikirja on kuitenkin kätevä tapa viihdyttää aivoja maratonin harjoituslenkeillä, joten ehkä äänikirjat ovat tulleet elämääni jäädäkseen. Tai ainakin siihen saakka, kunnes olen kaikki asuinkaupunkini kirjaston äänitteet kuunnellut.

Tähän mennessä kuuntelemani äänikirjat ovat olleet kepeää kamaa. Kuunneltuani Bulgakovin klassikon vakuutuin siitä, että viihteellisissä teoksissa tuolla rintamalla kannattaakin pysytellä. Saatana saapuu Moskovaan kun oli aivan liian pitkä ja vähän raskaskin audiomuodossa nautittavaksi. Jouduin välillä kuuntelemaan joitakin kappaleita uudestaan, kun keskittymiskykyni herpaantui. Voitte arvata, että Hynysen kanssa ei ollut tätä ongelmaa. Eikä liioin Baskervillen koirassa, vaikka sekin on Saatanan tavoin kokopitkä romaani. Noh, viihde uppoaa helpommin, siitähän tässä on kyse.

Kirjana Saatana jne. oli aluksi hieman ahdistava, keskiosassa tylsähkö ja lopussa kiinnostava. Tarina alkaa Moskovasta, Patriarkan lammelta, jonka rannalla Berlioz ja Bezdomnyi keskustelevat siitä, että Jeesusta ei ole olemassa. Paikalle ilmaantuu Saatana, joka kertoo, että Jesse oli todellinen henkilö ja B&B saavat kokea alkuosan tarinasta, joka sijoittuu Jerusalemiin Jeesuksen kuoleman aikoihin. Tarina on muunnelma evankeliumeista, ja osoittaa evankeliumien Jeesus-kuvan vääräksi: Jeesus ei ollut pelastaja, joka agitoi kansanjoukoille keräten ympärilleen uskollisia faneja. Jeesuksella olikin vain yksi true fani, Leevi Matteus, joka kirjoitti ylös idolinsa tekemisiä.

Jeesuksen kuolema ja Pontius Pilatuksen rooli siinä, on tarinan sisäinen tarina, jota kuljetetaan läpi kirjan. Kuten arvata saatoin, kirjan lopussa Jessen tarina nidotaan kirjan nykyaikaan, 1930-40-luvun Neuvostoliittoon. Mielestäni uusi versio kristinuskon sankarista oli kirjan kiintoisinta antia. Moskovan sekoaminen Saatanana saapumisen myötä ja päiden putoaminen Game of Thrones-tyyliin, oli vähän tylsää. Yhtäkkiä tuli hirveästi uusia hahmoja, jotka liittyivät kuitenkin olennaisesti osaksi tarinaa. Tipoittain kuunneltuna ei ihme, että välillä meinasin tippua kärryiltä.

Saatana saapuu Moskovaan valmistui 1940, samana vuonna itse kirjailija meni edes. Koska teos ei Neuvostoliittoa yllättäen ilahduttanut, se julkaistiin vasta 1960-luvun lopulla.

Saatana saapuu Moskovaan sisältää kaiketi valtavasti merkityksiä, mutta minulla näiden merkityksien löytäminen jäi vähän kesken, eikä kirja minua niin kiehtonut, että jaksaisin intoutua syvällisemmin tulkitsemaan. Kirjaa voi toisinaan lukea rivien välien sijaan sanasta sanaan. Sen sijaan Muumi-kirjojahan jaksaisin analysoida loppuelämäni päivät. Muumipappa ja meri on suosikkini, sieltä olen löytänyt mm. Muumipeikon vaikean äitisuhteen.

Ei kommentteja: