tiistai 18. helmikuuta 2014

Alfred Döblin: "Berlin Alexanderplatz"

Tehtävänanto: Aikaa 15 minuuttia. arvio kirjasta.

Epätoivoinen sutaisu korkeintaan tästä tulee. Mutta periaate vois olla se, että kun kirjaa lukiessa aikaa kuluu päivä, kaks...muutama viikko, on vain hyvä pyrkiä arvioissa nopeuteen ja niukkuuteen.

Surkeilevien alkujuontojen jälkeen ite asiaan:

Saksalainen ekspressionismi! Grünewaldin Kristus! Ernst Ludwig Kirchner! Otto Dix! Georg Grosz!  Brecht! Fassbinder! Viimeksimainitun nelitoistaosaista sarjaa Döblinin kirjasta tuli katsottua 80-luvulla. Enpä arvannut, että loistavan tv-sarjan taustalla on vähintäänkin yhtä merkittävä kirjallinen teos.

Nyt tulee juonipaljastus, jos joskus olet aikeissa lukea Berlin Alexanderplatzin, älä lue tätä:

Kirja kertoo Berliinin liepeiltä murhattuna löydetyn prostituoidun tarinan, ollen kuitenkin päähenkilönä sekalaisia töistä ja rikollisista afääreistä tunnettu Franz Biberkopf (Ransu Pierukoppa - Olutpää", vitsillä nimeänsä aikoinaan väännettiin...) Kirja alkaa siitä kun F. vapautuu vankilasta ja päättyy osapuilleen toteamiseen: "...jälkeen Biberkopfille tarjotaan apulaisporttivahdin tointa keskikokoisessa tehtaassa. Hän hyväksyy tarjouksen. Sen jälkeen ei hänen elämästään ole mitään kerrottavaa."

Voisko kirjan päättää paremmin! Vanha klassikko, "...ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka.." joutaa unohtua, kyllä tää "sen jälkeen ei hänen elämästään ole mitään kerrottavaa" on ihan yliveto!

Itse hra Biberkopf ei ole oikeasti mikään paatunut rikollinen, vaan olosuhteiden uhri. Todellinen rikollinenkin kirjassa esitellään, varsinainen psykopaatti, Reinhold, joka on syypää Biberkopfin ystävättären murhaan ja on kuin ensiairut siitä mitä saksanmaalla oli 30 -luvulla tuleva.

Totta puhuen kirjan päähenkilö on miljoonakaupunki Berliini, jonka kiihkeä elämänrytmi, liikenteen pauhu, ihmisvilinä, mainokset, kuulutukset etc saa kirjan sivuilla sanallisen muodon. Yksi selitys hetkittäiseen raskassoutuisuuteen lienee huomio, johon tuon tuostakin havahduin: "ei stna! täähän on RUNOUTTA!"

nonni, menipä kymmenisen minuuttia yliaikaa..

3 kommenttia:

sarka kirjoitti...

En uskaltanut lukea kokonaan arviotasi, spoilereiden takia. Oottelinkin jo tätä. Mikäs kirja sulla on seuraavaks vuorossa? Suosittelen zorbasia, pitäisit siitä.

zä kirjoitti...

Luin jo, Jobin kirjan. Sitähän Döblinkin teoksessaan siteeraa. Siinä oli alussa mielenkiintoinen jumala/saatana-viritelmä, mutta lopussa homma lässähti kun saatanaa ei liitsattu. Oikeastaan aattelin lukea Haanpään Noitaympyrän (taas kerran!) välipalana, ennen rankempaa mättöä...

sarka kirjoitti...

Asia selvä. Saatanaa liitsattu, hah hah. Harmittava pettymys tuo Jobin kirja :D