keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Kerro minulle, Zorbas

Nikos Kazantzakisin Kerro minulle, Zorbas vuodelta 1946 onnistuu sekä naurattamaan että koskettamaan mielen syövereitä. Kirja kertoo nimettömäksi jäävästä kirjailijasta, joka omistaa Kreetalla ruskohiilikaivoksen. Hän palkkaa työnjohtajaksi Zorbaksen, koska ei itse tiedä kaivostouhusta oikein mitään.

Kirjailija on iältään 35-vuotias, hän kamppailee sen kanssa, ettei pysty oikein tuntemaan mitään. Zorbas diagnisoi kirjailijan ongelman johtuvan siitä, että tämä lukee liikaa kirjoja. Että hän lukee niin paljon, että koko todellinen elämä jää kokematta. Zorbas itse on kuusikymppinen, mutta pystyy katsomaan maailmaa lapsen silmin: kaikki on uutta ja ihmeellistä, hän elää hetkessä ja patistaa kirjailijaakin siihen. Zorbas on kokenut kovia, mutta hän ei ole menettänyt elämänhaluaan. Hänen suurin murheensa on se, että hän kuolee ja niin moni ihana nainen jää elämään hänen jälkeensä.

Ymmärrän helposti, miksi juuri tämä kirja löytyy Guardianin listalta. Sen lisäksi, että Kerro minulle Zorbas osaa viihdyttää lukijaansa, se sisältää myös pohdintaa kaiken tarkoituksesta. Kirja avautuu kerros kerrokselta kuin sipuli, ja mitä syvemmälle siinä etenee, sitä koskettavammaksi se käy. Mutta turha pelätä, ylitunteelliseksi se ei ylly missään vaiheessa, kuvaapahan vain karulla tavalla ihmismielen pimeitä puolia. Huumori kuitenkin säilyy mukana: se syntyy mainion hahmon, Zorbaksen edesottamuksista.

2 kommenttia:

zä kirjoitti...

Ei vaikuta niin pelottavalta ja vaikeaselkoiselta etteikö ton vois lukea... luulen nähneeni elokuvan, joka liittyy aiheeseen ellei sitten vasiten perustu ko. kirjaan?

Villasukka kirjahyllyssä kirjoitti...

Kirjoititpa osuvasti kirjasta :) Aluksi tuntui, ettei kirjaan oikein pääse sisälle ja se eteni h-i-t-a-a-s-t-i, mutta lopulta kirja ihastutti, lämmitti mieltä, sai ajattelemaan ja myös kosketti.