lauantai 22. helmikuuta 2014

Leijapoika

Klassikoiden välissä luin Khaled Hosseinin Leijapojan vuodelta 2003. Kirja alkaa 1970-luvun kuningasvallan hallitsemasta Afganistanista, jossa 12-vuotiaat Amir ja Hassan elävät viatonta pikkupoikien elämää. Hassan on Amirin ja hänen isänsä, Baban, palvelijan, Alin, poika ja on palvelija itsekin, parhaalle kaverilleen Amirille. Amirin ja Hassanin suhde ei täten ole tasavertainen, Hassan kuuluu etniseltä taustaltaan vähemmistöön, joten tämäkin aiheuttaa Amirin ylemmyydentunnetta Hassaniin nähden. Vaikka Amir vähätteleekin usein Hassania, tämä on kuitenkin hänen elämänsä tärkein henkilö.

Leijapojan alku - tai ensimmäiset reilu 100 sivua - ovat kirjan väkevin osuus: pikkupoikien välinen ystävyys, Hassanin uhrautuva lojaalisuus ystäväänsä kohtaan, lapsuuden loppuminen järkyttävään tapahtumaan ja Amirin petos muodostavat yhdessä tiiviin kertomuksen, jossa syyt ja seuraukset seuraavat toisiaan kohti onnetonta loppua.

Neuvostoliiton miehityksen jälkeinen aika ja siitä johtuva Amerikkaan muutto ovat kirjan merkityksettömintä antia. Afganistan ja Hassan jäävät vähän sivuun ja tilalle tulee Amirin perheenperustamisyritykset ja muu, joka ei oikeastaan kauheasti kiinnosta ja tuntuu vähän irralliselta kokonaisuuteen nähden. Amirin palatessa Afganistaniin 2001, kirjaan tulee taas eloa, koska palataan takaisin siihen, mistä kirja alun perinkin kertoo.

Leijapoika herätti minussa kiinnostuksen tutustua afgaanikirjallisuuteen. Sellaisiin kirjoihin, jotka on kirjoittanut joku sellainen afgaani, joka on asunut Afganistanissa kaikki valloitusajat kommunisteista talibaneihin.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tämä taitaa olla jo filmattukin. Mielenkiintoinen, täytyy panna muistiin.


Nyt kävin kuukkeloimassa erilaisia sadan kirjan listoja, kun zä niiden sisältöä tuskaili. Piipiisiillä ymmärrettävästi hyvin brittivoittoinen. Wikin listaus on vähän laajempi tosin yllättävän monelta kirjailijalta on useampi teos O.o
Vaan onpa teillä haastetta kerrakseen!

M

Sarka-A. von W-K kirjoitti...

Joo se bbc:n lista on vähän "roskalista". Kenenkään ei pitäisi lukea bridget jones -kirjoja.. eikä ne Harry Potteritkaan maailman parhaiden kirjojen joukossa ole.

Guardianissa julkaistu lista (just se wikipediassakin näkyvä ja jota me siis pyrimme selättämään) on siksi hyvä, että siellä on kirjoja ympäri maailman, osa kansalliseepoksia, joka on tietty ko maan kulttuurin alkulähde. Jep, onhan siellä dostojevskilta monta, samoin shakespearelta, mutta ne ehkä ymmärtää paremmin maailman merkittävimpien listalle kuuluvaksi kuin Rowlingin potterit.

Mutta joo, haastetta on, ehkä liikaakin :D, tää taitaa olla monen vuoden projekti. Eniten pelkään Jumalaisen näytelmän lukua, Jmi sanoi, että se on kuolettavan tylsä. Se onnekas on siis saanut Dantensa jo luettua!

emmä kirjoitti...

Minä kolusin Danten helvetin ja limbon, mutta taivaaseen en jaksanut kavuta. Eihän tuosta listasta mitään paineita tarvitse ottaa, kun ei ole kuin yksi deadline, jolla ei ole määräaikaa.

Sarka kirjoitti...

Ilman paineita kyllä mennään, ihan hauska ihmiskokeilu tämä vain on. Maailmankirjallisuuden klassikoiden lukeminen ei sitä paitsi ole koskaan turhaa (näin sanon vielä tässä vaiheessa, kun se Dante on yhä avaamatta :D).

jimible von cash kirjoitti...

Ei ehkä kannata juuttua orjallisesti mihinkään listaan. Tai jos, niin paras lista lie se oma lista. Lukee kulloisenkin tilanteen mukaan. Listat lie insinöörejä varren ja niitä, joitten mielikuvitus on jobperuskoulussa onnistuttu tukahduttamaan.

Afganistania ei yksikään valtio ole koskaan onnistunu alistamaan. Tiettävästi britikin yrittivät sitä suuruutensa aikoina. Yleensä kaikki tunkeutjat tapettiin - paitsi yks, joka lähetettiin perusteellisesti piestynä kertomaan muille että turha yrittää...

Saara kirjoitti...

Onko siinä listassa Tuhat loistavaa aurinkoa. Se on tämän saman tyypin kirjoittama ja hyvä kirja myöskin. Pitäisiköhän ottaa haaste vastaan ja visiteerata siellä kirjastoautossa hakemassa vähän luettavaa...

Sarka-A. von W-K kirjoitti...

Pitäis! Ei oo tuhat aurinkoa listoilla.