sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Taikavuori

Thomas Mannin Buddenbrookien jälkeen totesin täällä Nuharuvessa, että olisi lähitulevaisuudessa tarkoitus lukea Mannin myöhäisempää tuotantoa, jotta näkisin kirjailijan kehityksen. Ihan lähitulevaisuudessa en kerennyt Taikavuorta lukemaan, koska Buddenbrookien lukemisesta on jo kaksi vuotta. Mutta yhä muistan lukukokemuksestani sen verran, että pystyn jotakin vertailua suorittamaan näiden kahden kirjan välillä.

Taikavuori julkaistiin 1924, 23 vuotta Buddenbrookien jälkeen. Siinä, missä Buddenbrookit oli sekä ironinen että melodramaattinen, Taikavuori oli vain ironinen. Se tarkastelee suurella huvittuneisuudella yläluokkaisia eurooppalaisia, jotka matkustivat Sveitsin Alpeille parantolaan. Yhtään Buddenbrookeista tuttua dickensmäistä paatosta ei ole luvassa, joten Taikavuori oli täten miellyttävämpi lukukokemus. Kirjana selvästi kypsempi kuin Buddenbrookit, mutta olisikin ollut outoa, jos Mann ei olisi yhtään kehittynyt 20 vuoden aikana.

Taikavuori kertoo kaksikymppisestä Hans Castorpista, joka matkustaa Sveitsiin Berghofin parantolaan tapaamaan serkkuaan, joka on siellä saamassa hoitoja sairauteensa. Aluksi Hans on ihmeissään laitoksesta ja Joachmin kaikenlaisista naurettavista rutiineista, jotka hän on omaksunut parantolavuosinaan. Tavatessaan laitoksen lääkärit, Hans kertoo olevansa terve kuin pukki, mutta lääkärit eivät usko sitä, koska heidän mielestään kukaan ei ole terve. Vilustuessaan Hans menee lääkärien puheille, mutta he eivät usko vilustumiseen - se ei ole mikään sairaus. Sen sijaan Hansista löytyy lääkärien mielestä orastavia tuberkuloosipesäkkeitä ja lopulta käy niin, että Hans jää Berghofiin vuosikausiksi. 

Saksalaisella kirjailijalla jatketaan, seuraavaksi on nimittäin luvassa Goethea!

Ei kommentteja: