Johanna Venhon Ensimmäinen nainen kertoi Sylvi Kekkosen tarinan.
Venho on asettunut Sylvi Kekkosen asemaan ja kertoo kirjan minämuodossa. Kirja sijoittuu vuoteen 1966 ja Kekkosen lisäksi ääneen pääsee hänen muotokuvamaalarinsa.
Kirja on runomaisesti kerrottu. Voisin olettaa, että siinä on otettu vaikutteita Kekkosen omasta kirjoitustyylistä.
En aina oikein ymmärtänyt kaikkia kielikuvia. Ärsyynnyin korkealentoisesta tyylistä, koska se sai päähenkilön vaikuttamaan haavekuvalta, ei elävältä ihmiseltä.
Ihmettelin sitäkin, että Kekkosesta oli tehty valittaja. Varmasti olikin surkeaa olla naimisissa Kekkosen kanssa, mutta jatkuva haikailu pikkulapsiaikaan kummastutti. Isoäitiys jätettiin lähes mainitsematta. Tällaisenko kuvan Venho todella sai Kekkosesta?
Kirjassa ei oikeastaan tapahtunut mitään. Tietysti käytiin läpi puolison naisseikkailut. Sylvin suhtautuminen niihin oli yksi olennaisin juonikuvio ja varmasti aihe, jota moni on miettinyt. Että miten se avioliitto kesti ne kaikki sivusuhteet. Muuten itse Sylvi saunoi mökillä ja poti olemassaolon tuskaa.
Minä mietin, että mihin tarvittiin muotokuvataiteilijaa sivuhahmona, miksi juuri vuosi 1966, miksi nämä name-droppailut Eino Leinosta alkaen, miksi ei enemmän huumoria ja vähemmän kaunokielistä tyylittelyä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti