Reetta Meriläisen Tytön tie -muistelmat oli kiinnostava katsaus viime vuosikymmeniin ja muutokseen, mikä on tapahtunut viisikymmentäluvulta tähän päivään.
Meriläinen kirjoittaa lapsuudestaan Polvijärvellä. Pohjois-Karjalan ihmisistä, tavoista, ruuasta. Ajanjaksosta, joka on mennyt. Hän kertoo aikuistumisestaan Joensuussa, opiskeluistaan ja työurastaan toimittajana.
Tytön tie vaikuttaa perinnöltä, jonka Meriläinen haluaa jättää jälkipolville. Se on taidokkaasti kirjoitettu muistelmateos, yhtään vähempää ei voisi Hesarin emeriittapäätoimittajalta odottaakaan.
Meriläinen kertoo omaa tarinaansa, yleisemmin ajankuvaa ja mielipiteitään esimerkiksi kirkosta. Ehkä mielipiteistä tuli tajunnanvirtavaikutelma. Muuten hyvin rajatussa ja tiivistetyssä teoksessa ne eivät tuntuneet kuuluvan kokonaisuuteen.
Kaupungistuminen vähentää Meriläisen-kaltaisten tarinoita. Toisaalta haluan uskoa, että Suomi on tasa-arvoistunut. Meriläisen kohtaamaa "kalustetut olohuoneet" -omaavien ihmisten ylenkatsetta ei enää tapahdu. Wifi toimii maaseudullakin, maailma on pienentynyt sitten 70-luvun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti