Se on kovakantinen. Tämä Ville Rannan kirja Paratiisisarja. Aina kun julkaistava asia sidotaan kovien kansien väliin, on se merkki siitä, että nyt ollaan tosissaan liikkeellä. Tietosanakirjat - kovat kannet, sisältö pelkkää faktaa. Raamattu - nyt puhuu Hän Itse, Kaikkein Korkein: kovaa asiaa kovissa kansissa! Sitten on niitä pehmeäkantisia, joitten sisältä löytyy mitä lie selluloosaa... jerrykottoneita, halpaa tsiklittiä. Niitten ilmeinen tarkoitus on tuottaa kertakäyttöviihdettä, stressaantuneille pikahuveja. Joskus kouluaikoina oli käytössä pienet pehmeät punakantiset sanakirjat, jollaisen nähdessään opettaja aina korotti ääntään ja manasi alimpaan helvettiin nuo pirulliset painotuotteet, jotka ovat omiaan harhauttamaan vieraan kielen opiskelijan approbaattureiden allikkoon.
Nomutta... Ville Rannan kirjaan.
On mieltä ylentävää nähdä, miten nykymaailmassa sarjakuvailmaisun harjoittajille järjestyy tilaisuuksia tuoda julki ajatuksiaan aiheista, joiden vaiheilla varmaan niin valveilla kuin unissakin on aikaa vietetty. Kukapa ei jo lapsena alakouluikäisenä olisi miettinyt yhtä jos toista mitä koulussa esim uskontotunneilla totena opetettiin. Rantaa on lähtemättömästi jäänyt vaivaamaan luomiskertomuksen paratiisitarina; hyvän- ja pahan tiedon puu, syntiinlankeemus, paratiisista karkottaminen, häpeä, rangaistus, kuolemanpelko...
Ville Rannan piirrosilmaisu on luonnosmaista, notkeaa, välitöntä sujuvaa, mikä hänelle ansioksi katsottakoon. Ei tarvita mitään Ison Kirjan jakeitten vyöryjä että päästään asiaan. Jo kolmannella sivulla nainen (Eva, Eeva) juttelee huolettomasti ohimennen miehen (Adam, Aatami) jäykistyvän siittimen kanssa. Yhtä huoletonta, rentoa ja vapautunutta on rupattelu kerubien kanssa. Tähän sarjakuvailmaisu on mitä oivallisin väline - ja sen Ville Ranta hallitsee. Kuvitellaanpa hollywood -koneisto käsittelemässä aihetta. Palais varmaan paljon tupakkia ja tyhjenis takuulla useampiki viskilekkeri ja imettäis viikkotolkulla piitkiä piiitkiä kokaviivoja kun mietittäis miten eeva ottaa suihin aatamin alavartalolla luikertelevan ja jäykistyvän "käärmeen"... eikä sillä rainalla oskareita pokattais, tuskin pääsis edes levitykseen.
Tästä Paratiisisarjasta voisi todeta, että erinomainen avaus. Toivottavasti lisää tulee. Raamatussa riittää loputtomasti ihmejuttuja, jotka ansaitsivat tulla uudelleen perinpohjin notkeasti vatkatuksi, veivatuiksi kaulituiksi kohotetuiksi paistetuiksi ja äärimmäisen suurta huolellisuutta noudattaen runsaan viinin kera ohuina siivuina sisäisesti nautituiksi! Paras leipuri täässä suhteessa meillä on tämä Ville Ranta. Sanottakoon nyt vielä vakuudeksi: Miljoonat ranskalaiset eivät ole väärässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti