Pirkko Saision Passio oli hieno teos.
Se alkoi keski-ajan Italiasta, josta arvokas kaulakoru lähti etenemään kohti pohjois-Eurooppaa eri muodoissaan. Kaulakoru oli kirjan päähahmo. Siitä irrotettiin osia, sitä muokattiin eri muotoihin ja se matkusti renessanssiajan Italiasta 1950-luvun Suomeen.
Kaulakoru ei tuonut omistajalleen onnea, vaan päinvastoin; ennenaikaisia kuolemia, joskus väkivaltaisestikin.
Jokainen kirjan tarina oli sellainen, että sitä olisi jaksanut lukea romaanin verran ja aina, kun tarina tuli päätökseen, tuli haikea mieli, että nytkö se jo loppui.
Kuuntelin kirjan, mutta mietin, että se olisi tullut paremmin vielä oikeuksiinsa, jos olisin sen lukenut. Se sisälsi niin paljon viisautta ja hienoja oivalluksia elämästä, että olisi tehnyt mieli kuunnella uudelleen noita kohtauksia. Mutta kuunnellessa ei jaksa nähdä sitä vaivaa, lukiessa on helpompi selata taaksepäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti