Laura Halmisen tietokirja Neuvostoliittoon loikanneesta Emil Vaaterista oli oiva teos.
Vaateri oli vuonna 1900 syntynyt Lappeenrannassa syntynyt mies, joka soti ja haavoittui punaisten puolella 1918 ja lähti sodan jälkeen Neuvostoliittoon. Siellä hän opiskeli Leningradin kommunisimikorkeakoulussa ja toimi sotilaana ja vakoojana Neuvosto-armeijassa. Siis Suomea vastaan. Hän perusti perheen kahdesti, kun ensimmäinen vaimo kuoli. Vuonna 1941 hän kuoli jatkosodassa suomalaisen tiedustelijan ampumaan luotiin Neuvostoliiton puolella.
Kirja on jaettu kahteen osaan, joissa ensimmäisessä kerrotaan Emilin tarina ja jälkimmäisessä miten hänen sukunsa Suomessa alkoi selvittää kadonneen isosedän kohtaloa. Tarina on koskettava. Emilin ja hänen perheensä tarina olisi varmasti ollut toinen, jos aate ei olisi vienyt Emiliä Neuvostoliittoon, sillä hänen veljensä nousivat työläisistä tehtaanjohtajiksi ja heidän jälkeläisensä kasvoivat hyvinvointivaltiossa. Emilin lapset kokivat Leningradin piirityksen ja pelonsekaisen elämän Neuvostoliiton tiedustelupalvelun varjossa.
Kirja oli paitsi erään ihmisen kiinnostava elämäntarina myös katsaus suomalaisten kohtaloihin Neuvostoliitossa ja kertaus Suomen historiasta itsenäisyyden alkuhämäristä 2010-luvun moderniin yhteiskuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti