Elolliset

 Iida Turpeisen Elolliset oli hieno ja koskettava teos.

Se on historiallinen romaani, joka seuraa sitä, miten stellerinmerilehmä päätyi ensi tunnistamisestaan sukupuuttoon kuolleeksi ja siitä monien vaiheiden kautta Helsingin Luonnontieteellisen museon kokoelmiin.

Aluksi kirjassa ollaan 1700-luvulla, jolloin tiedemies Steller lähti kapteeni Beringin venekunnan kanssa myöhemmin Beringinsalmeksi nimetylle vesialueelle tutkimaan paikallista kasvistoa ja eläimistöä. He haaksirikkoutuvat, mutta osa miehistöstä selviää syömällä merilehmän lihaa. Steller itse kuolee lähtiessään uudelle retkelle saadakseen merilehmän luurangon talteen.

Merilehmän sukupuuton lisäksi kirjassa kuvataan muiden ihmisten aiheuttaman sukupuuton kohteeksi joutuneiden eläinten kohtaloita. Se on sydäntäsärkevää. Turpeinen ei paasaa eikä ryve sentimentaalisuudessa, hän osaa kuvailla tapahtumat asiallisesti, mutta koskettavasti. 

Onnellisiakin loppuja on, kuten Pohjolan pingviinin eli ruokki-linnun pelastaminen sukupuutolta. Mutta kyllä ihminen vaan on kamala peto, joka tuhoaa kaiken tieltään. 

Tässä kirjassa oli kaikki kohdallaan: sivistävä (minkälainen harvinaisuus Luonnontieteellisessä museossa onkaan!), koskettava tarina ja toivottavasti maailmaa muuttava sanoma.