Matara

 Matias Riikosen Matara kertoo esiteini-ikäisten poikien sotaleikistä.

Kirjan päähenkilöinä ovat nimettömiksi jäävät isoveli ja pikkuveli. He viettävät kesäänsä kesäsiirtolassa, jonne lapset viedään kesänviettoon, kun vanhemmilla on töitä ja lapsilla koulusta lomaa. Ajankohdaksi veikkaisin 1950-lukua.

Kesäsiirtola on suuri, poikien leikeistä päätellen ja sen asukkaissa ei ole kuin poikia. Poikien leikin esikuvana on antiikin Rooma ja se on periytynyt aiemmilta kesäsiirtolapojilta. Valtakunnan nimi on Matara ja sen lähellä asuu viholliskansoja, jotka ovat yhtälailla leikissä mukana. Valtakuntien rajat ovat merkittyjä, mutta isoveli ja pikkuveli lähtevät tiedusteluretkelle ja löytävät Valtakunnan, josta mataralaiset eivät ole kuulleetkaan.

Poikien leikki on rajua: toisten päälle virtsataan ja vankeja vesikidutetaan. Leikki on totista ja kaikki ovat sitoutuneet siihen. Jopa siinä määrin, että vangiksi jäävä virtsaa housuunsa, koska se kuuluu rooliin sen sijaan, että olisi luopunut leikistä siksi aikaa, että käynyt puskassa pissalla.

Matara on leikin ylistys. Tosielämä on sivuseikkana, kuten lasten leikeissä on. Aikuisena sitä unohtaa lapsuuden leikit ja sen, miten hauskaa oli tempautua oman mielikuvituksensa vietäväksi. Matara muistutti omista lapsuuden leikeistäni, mutta ne eivät olleet kyllä näin rajuja. Mutta oman mielikuvitukseni voima tuli mieleen.