Henrik Meinanderin Helsinki - erään kaupungin historia on tiivis teos Helsingin historiasta.
Ehkä liiankin tiivis, mutta tarkemmin eri kaupunginosien historiasta voi lukea sitten muista kirjoista.
Historioitsija-Meinander kertoo kirjan alussa "rakastavansa kotikaupunkiaan". Tätä jäin miettimään, koska Helsingissä on hyvin eritasoisia asuinalueita. Että koskeeko rakkaus myös Kannelmäkeä ja Malmia. Kaivopuistoa ja Huvilakatua on helppo ihailla, mutta että kokeeko Meinander olevansa kotonaan joka puolella kaupunkia. No, tämä on tällaista pääkaupunkiseudulta poismuuttaneen lillukanvarsiin tarttumista. Minulla kun on vahva tunneside kotipaikkakuntaani, mutta en silti voi sanoa ihailevani kunnan joka kolkkaa.
Mitä jäi mieleen tästä kirjasta "uutena tietona" eli sellaisena, jota en nyt vain muistanut, vaikka olen siitä aiemmin lukenutkin: että Kustaa Vaasa olisi halunnut Helsingin sijaitsevan nykyisen Santahaminan kohdalla; että Alvar Aalto sai tehtäväksi suunnitella koko Helsingin keskustan uusiksi, mutta sitä ei toteutettu; että Olympiastadionilla järjestettiin 1940 Suomi-Saksa-Ruotsi-ottelu.
Vaikka Helsinki on muuttunut paljon 500 vuoden aikana, yksi asia on pysynyt samana: etenkin vähävaraisempi väestö on aina asunut Helsingissä ahtaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti