Minulla on selvästi nyt kova halu kerrata Suomen historiaa monesta eri näkökulmasta, koska viimeisin kuuntelemani kirja on Martin Hårdstedtin Suomen ruotsalainen historia, jossa käytiin läpi Ruotsin vaikutusta Suomeen ja Suomessa asuvien ruotsinkielisten historiaa.
Uusia oppimiani asioita: Suomenruotsalainen on termi, joka on vain reilu sata vuotta vanha; ruotsinkielisten suomalaisten kansallistunne alkoi herätä samaan aikaan kuin suomenkielisten, 1800-luvulla. He samaistuivat skandinaaviseen mytologiakokoelmaan, Eddaan, Kalevalan sijaan.
Ruotsin kieli on historiallisesti edistänyt säädyssä nousemista Suomessa. Esimerkiksi (harmi, kun en muista, että oliko tämä jo 1600-luvulla vai 1700-luvulla) pappisäätyyn nousi (opintojen ja papiksi vihkimisen myötä) ei-säädyttömissä perheissä kasvaneita ruotsinkielisiä nuoria miehiä, mutta suomenkieliset eivät tällaista säätyloikkaa tehneet vielä tuolloin.
Kirja sisältää maltillista ruotsinkielimyönteisyyttä, johon yhdyn itsekin. Ruotsi toisena virallisena kielenä on ehdottomasti rikkaus, samoin kuin suomenruotsalaisten vähemmistö. Suomenkielisillä on syytä ottaa oppia ruotsinkielisten elintavoista, koska he elävät suomenkielisiä kauemmin. Syynä tähän on tiivis sosiaalinen kanssakäyminen, joka perustuu vuosisatoja samoilla seuduilla asumiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti