Lapsena pidin paljon animaatiosarjasta Maailman ympäri 80 päivässä, jossa Phileas Fogg -leijona matkusti palvelijansa Passepartout-kissan kanssa maailman ympäri vedonlyönnin seurauksena.
Jules Vernen klassikoksi joidenkin väittämä kirja Maailman ympäri 80 päivässä ei mielestäni kuitenkaan ole klassikko, koska se ei ole kestänyt aikaa. Se on hyvin rasistinen ja naiskuvaltaan kapea. Seikkailuteemastaan huolimatta se on hyvin totinen.
Eikä kirjan jännitys ole säilynyt. On tosiaan historiallisesti kiinnostavaa lukea aikalaisen kuvailuja höyrylaivalla ja junalla matkustamisesta, mutta ajankuva on muuten kovin tunkkainen. Kaikki, mikä ei ole tutun brittiläistä tai ranskalaista, on barbaarimaista. Intiassa vain brittien siirtomaatalolähiöt saavat kehuja, kaikki muu on likaista ja kaikin tavoin vääränlaista.
Yhdysvalloissa barbaareja ovat tietysti alkuperäisväestö, joka stereotyyppisesti hyökkää junan kimppuun.
On kuin Verne haluaisi opettaa lukijoita maailman hulluuksista. Amerikassa hän tutustuttaa tämän aiheen lomassa yleisölleen mormonit, jotka ovat kaikin tavoin epäilyttäviä.
Kirja kannattaa lukea ainoastaan sen takia, että tietää, miten ahdasmielinen maailma (ja länsimainen kirjallisuus) oli 1800-luvun lopulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti