Petteri Pietikäisen Hulluuden historia oli varsin kattava teos pääosin eurooppalaisen ja suomalaisen hulluuden historiasta.
Kirjassa käydään läpi kronologisesti hulluuden käsityksiä ja hoitoja antiikista nykyaikaan. Hoitomuodot ovat kehittyneet, mutta mielensairauksia ne eivät ole poistaneet ja nykypäivän yleisin mielisairaus onkin masennus.
Nykyään tietysti tuntuu kammottavalta esimerkiksi lobotomian tekeminen mielisairaille - tai väitetysti mielisairaille. Ja se vasta kammottavaa on, että niitä tehtiin vielä 1970-luvulla.
Pietikäisen on kaivanut kaikenlaiset mahdolliset hullut historian saatossa esille. Aina noitaepäillyistä 1800-luvun lopun hysteerikkoihin. Hulluuden käsitys on muuttunut ja sitten toisaalta ei ole muuttunut vuosisatojen kuluessa, koska aina poikkeavasti yhteisössä käyttäytynyttä on pidetty hulluna.
Syitä mielisairauksien puhkeamiseen on monia. Esimerkiksi teollistumisen on epäilty synnyttäneen skitsofrenian, koska antiikin aikana senkaltaista sairautta ei tunnettu.
Haluaisin myös lukea sellaisen hulluuden historian, joka on rajattu pelkästään käsittelemään Suomea. Tässä teoksessa tuli esiin se, miten eri maissa on kuitenkin ne omat erityispiirteensä. Esimerkiksi Britanniassa ei ollut rodunjalostusoppia, joka taas Pohjoismaissa oli voimissaan. Keskipersuhan on tutkinut paljon Suomen historian hulluja, jollainen saattoi olla myös se Suomen viimeinen sarjamurhaaja. Hänen kirjojensa kautta toisaalta tulee ilmi se, miten mielisairaita on historian saatossa Suomessa kohdeltu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti