Ekirjaston äänikirjapalvelun hmm... ansiosta (?) kuuntelin kirjan, johon en olisi kallista aikaani lukemalla viitsinyt kuluttaa. Ville Kormilaisen ja Juha-Pekka Kukkosen Kaurakuningas oli kevyt - voiko sanoa - elämäkerta? Kukkonen kuitenkin vasta nelikymppinen.
Läpyskässä kerrotaan lapsuudesta Sotkamossa ja maalaisteinien amis-orgioista Kainuun ammattikoulussa (hämmentävä asia muuten ja kyse alaikäisistä, jolloin tilanteet voivat helposti mennä hyväksikäytön puolelle. Mutta tätäkään ei mitenkään kritisoida, vaan on ylpeyden aihe.). Päihteiden käyttöä muka kadutaan, mutta kovin syvällistä syiden ja seurausten suhdetta Kukkonen ei kykene analysoimaan.
Matalastikoulutetun (tosin, olihan hänellä amk-tutkinto, joten tämänkin yksityiskohdan korostaminen on vähän liioiteltua. Amk-tutkinto on kuitenkin korkeakoulututkinto) Kukkosen bisnesvainu on vertaansa vailla ja monien käänteiden kautta hän päätyy myymään perheensä kauramaitoyrityksen ja vaurastuu merkittävästi. Lopputuloksesta onkin saanut myöhemmin lukea keltaisesta lehdistöstä.
Mitä itse jäin kaipaamaan? Syvällisempää otetta teemoista, joita nyt vain raapaistiin, jos sitäkään. Kukkonen kertoo kirjassa monta kertaa, miten on hävennyt kainuulaisia juuriaan, mutta silti pitänyt niitä voimavarana. Lapsuus on ollut turvallinen, mutta silti hän on valinnut omille lapsilleen helsinkiläisen kasvuympäristön. Kuitenkaan Kukkosesta ei olisi tullut miljonääriä, jos hän itse olisi kasvanut Helsingissä. Olisin kaivannut pohdintaa kotiseudun merkityksestä ja ylipäätään siitä, onko Kukkosella kaiken jetset-turhuuden alla mitään syvällisempiä ajatuksia olemassaolon tarkoituksesta ja elämän merkityksellisyydestä.
Lisäksi olin aika hämmästynyt, ettei kauramaidon takana olevaa ideologiaa avattu juurikaan. Vai olikohan sitä vai oliko kyseessä vain bisnesajatus? Joka tapauksessa se jäi aika mysteeriksi, miten kauramaitoon päädyttiin. Kirjassa tuntui olevan keskiössä Kukkosen ihmissuhteet, päihteidenkäyttö ja rahantuhlaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti