maanantai 27. heinäkuuta 2009

Suomenkielisiä klassikoita; vastaus haasteeseen.

'Kotikontujen tienoita tervehtien', alkaa Sillanpään marssilaulu. Tuon teoksen sanallista ja ajatuksellista sujuvuutta jäin kaipaamaan lukiessani saman herran köyhyystutkielmaa Hurskas kurjuus.

Sanalla sanoen, Hurskas kurjuus todellakin yllätti minut: kerronnaan jäykkyydellä ja hahmojen ohuudella. Parasta kirjassa oli, että kerronta alkoi kaiken lopusta, jolloin lukijalla oli kirjaa lukiessaan tiedossa se, kuinka täytenä päähenkilö saa maljansa nauttia.
Hurskas kurjuus kärsi suurelta osaltaan kaikkinäkevästä kertojasta, joka asenteeltaan oli jopa korkeammassa asemaswa, kuin CVäinö Linna Legendaarisessa Tuntemattoman avauksessaan: '...on jumala ...'. Sillampään kertoja on kuin CSI:n patologi, joka pikkutarkasti käy läpi kohteensa kaikki puutteet. Tosin mukana on lisäksi sellaista ylemmyyttä heijastavaa asennetta, jota J.Martikainen parodioi YUP:n Tri Tulp esittelee alkuihmisen-kappaleessa.

Tiivistetysti Hurskas kurjuus on ilkeällä kertojalla ryyditetty kurjuuden lihaliemikuutio, jonka synkistelyannoksella maustaisi pidemmänkin niteen.

Tuon pökäleen jälkeen jouduin ottamaan luettavaksi toisenkin teoksen ainoalta kirjallisuuden nobelistiltmme, koskaa en voinut uskoa, tuon tasoisilla näytöillä on voitu nobelejaa myöntää edes sotaa käyvälle Suomelle.

Elokuu on kolmisenkymmentä vuotta vanhemman sillanpään kirjoittama suviyöromaani. Kirjan pohjalta on Matti Kassila ohjannut myös kiitetyn elokuvan.

Elokuun kerronta hajotetaan tuon kohtalokkaan yön aikana eri kokijoiden kesken. Eri juonihaarojen ajallinen yhteys sidotaan luonnon saneleman imperatiivin; ukonilman avulla. Näissä puitteissa Sillanpää kuvaa rakkauden erilaisia ulottuvuuksia ja sen ilmenemistä eri yhteiskuntaluokissa ja etenkin ihmiselämän eri vaiheissa. Samalla luodaan yksi moniulotteisempi hahmo - kanavanvartija, jonka avulla Sillanpää onettomiksi osoittautuneiden rakkauksien ohella jo hurskaasta kurjuudesta tuttua ihmisen riittämättömyyden ja siitä johtuvan lamaannuksen teemaa.

Elokkuu on hieno teos sekä kielellisen kerrontansa että rakenteensa puolesta. Tässä kirjassa myös luontokuvaus on upeaa, harvoin on Suomen kesä auennut tekstinä paremmin.

Ei kommentteja: