perjantai 31. heinäkuuta 2009

Ihmisen ja ympäristön AIKAKIRJA, osa I

Tsaijaijai, tähän väliin historian lukijoiden projektin eräs välietappi, AIKAKIRJA nro. 1:n alustava tiivistelmä:

Osa 1: 5 miljoonaa - 10 000 eKr.

Afrikassa ihminen laskeutui puusta, 1-2 miljoonaa vuotta sitten kehittyi nykyihmistä muistuttava Homo erectus l. pystyihminen. Nämä seisojat levisivät sitten vähän kaikkialle, ja esim. neandertalinihminen kuului Homo erectus - lajiin, jotka asuttivat Eurooppaa 150 000 - 40 000 vuotta sitten. 35 000 vuotta sitten tuli cromagnonihminen eli nykyihminen jostain idästä. Eri kehitysvaiheita läpikäydessään ihmislaji oppi valmistamaan ja käyttämään entistä tarkemmin työkaluja ja esineitä. 30 000 vuotta sitten kenties ilmastonmuutoksen ja suotuisamman elinympäristön vuoksi ihmislajin taidot kehittyivät huimasti. Huh!

Osa 2: 10 000 - 1000 eKr.

Ihminen oppi viljelemään tuossa kymmenisentuhatta vuotta sitten. Klassinen omistus -ja kotitaloudellinen kehitysmallihan meni näin: keräilijä, paimentolainen, viljelijä ja lopulta kauppias. Ilmasto alkoi lämmetä 10 000 vuotta sitten, minkä vuoksi pysyvämmänlaatuinen maanviljelys 3000 eKr. tienoilla mahdollistui. Mm. Eufratin ja Niilin suistoihin kehittyi pysyvämpää asutusta 5000 eKr. tienoilla. Niilin tulviminen levitti joessa kulkeutuneita ravinteita lähiympäristöön, minkä vuoksi maa oli viljelylle suotuisa. Eufratin rannalla Mesopotamian eteläosissa kehitettiin monimutkaisia kastelujärjestelmiä. Jatkan tästä.

Osa 3: 1000 eKr. - 500 jKr.

Tärkeää on antiikin roomalaiskreikkalaisen kulttuurin syntyminen. Helleenien, siis kreikkalaisperäisen kansan foinikialaisilta omaksuma merenkulun taito edesauttoi heidän kulttuurinsa ja poliittistaloudellisen merkityksen vakiintumista Välimerellä. Kaupan avulla rikastuneet kreikkalaiset siirtokuntineen joutuivat osaksi koko Italian niemimaan valtansa alle alistanutta Roomaa, tosin 323 eKr. asti Aleksanteri Suuri vauhkosi ja vallotti itsessään kreikkalaisen kulttuurin nimissä. Karthagon, Makedonian ja Ateena roomalaiset olivat alistaneet jo vuosina 202, 148 ja 86 eKr. Vuodesta 27 eKr. seuraavat parisataa vuotta kestänyt pax romana on eräänlainen Rooman historiallisen kukoistuskauden mitta.

Roomalaisen sotaväen ylläpitäminen perustui valtiolliseen ekspansioon, ja toisaalta paikallisesti riittämätöntä ruoantuotantoa kompensoitiin ennen kaikkea reuna-alueiden viljantuonnilla. Esimerkiksi Alexandriasta tuotiin suurin osa roomalaisten käyttämästä viljasta. Sotilashallinnon raskaus ja ulkoistettu ruoantuotanto on esitetty eräiksi roomalaisen valtion hajoamisen syyksi. Viljakauppa oli valtion monopolissa, ylellisyystavaroita tuottavien käsityöläisten osuus kaupunkilaisväestön määrästä kasvoi. Varakkaammilla kansanluokilla elintaso kasvoi, akvedukteja ja kylpylöitä perustettiin. Rahatalous oli eräs roomalaisen valtiojärjestelmän piirteitä, armeija oli palkka-armeija.

On syytä ottaa huomioon tihentynyt kaupunkiasuminen ja taudit, Välimeren metsien katoaminen laivojen rakennustarpeiksi ja Rooman valtakunnan laajuus.

2 kommenttia:

myy kirjoitti...

vittu. oon sivulla 8.

Anonyymi kirjoitti...

täältä suomen keinotekoisimman alppikylän LEVIkkeeltä kämmärikommenttia:

päästiin mätäkuulle nin porukat innostunu lukeen. hyvä juttu. lataan analyysiä aiheesta merimuumiopappa, kunhan ensin suoriudumme täältä etelämmäs...

jmi.