keskiviikko 26. elokuuta 2009

Nuorten miesten kasvukertomuksia

Otsikon mukaisesti lukemani kirjat käsittelivät nuorten miesten kasvua.
Lars Ramslie - Fatso ja Torbjörn Flygt - Alakynnessä.

Ramslien päähenkilö on nuori vain henkisesti. 34 vuotiaan miehen elämä keskittyy pornon ympärille, hän asuu isänsä omistamassa asunnossa ja elää roskaruoalla. Alivuokralaiseksi muuttava nuori nainen sysää liikeelle tapahtumaketjun, jonka aikana päähenkilö joutuu tutustumaan uusiin ihmisiin, rakastuu ja pääsee irti vanhoista, vahingollisista kuvioistaan.

Kirja on kerrottu minä kertojalla, joka valottaa sekä ympäristöään, että päähenkilön mielenliikkeitä. Tarina jaksottuu lyhimmillään muutaman hetken, pisimmillään useiden tuntien intensiivisiin jaksoihin. Epäsäännöllinen ja epäsymmetrinen kerronta luovat ihmeesti imua tähän tarinaan.

Ajoittaisista ällöttävyyksistään huolimatta Fatso oli tähän mennessä paras tämän syksyn Skandinaavikirjoistani. Jatkoin kuitenkin perään Torbjörn Flygtin Alakynnessä romaanilla, joka kertoo Ruotsalaisen yksinhuoltajaperheen pojan kasvusta ala-asteiästä lukion loppuun, osin jopa kypsään aikuisuuteen saakka.

Tätä kirjaa ei tietenkään voinut olla vertaamatta mainioon Sikalat teokseen yhteisen lähiö-ympäristönsä johdosta. Alakynnessä jättää kuitenkin aikuisten seksielämän kipupisteet ja alkoholi-ongelmat käsittelemättä. Tästä lähiöstä ja liukuhihnatyöstä saattaa myös pystyä etenemään uuden asuinalueen rivitaloon (... täällä alkaa mukavasti oppia; rakastamaan sitä tulevaakin koppia), uuteen toimistotyöhön, jopa opiskelemaan yliopistoon.

Siitä huolimatta, että kirjaa rytmittävät tapahtumat ovat kuolemia, koulukiusaamista ja muita ikäviä ihmiselämän ahdistuksia, on Alakynnessä etupäässä optimistinen, elämänmyönteinen kirja, josta jää hyvä olo. Kuinka kiinnostavasti voidaankaan kuvata sitä, miten äidin yksin elättämä perhe onnistuukin vastoin kaikkia odotuksia ylittämään sen riman, pakarat hipoen.

Suosittelen molempia kirjoja kokeiltaviksi. Tosin Fatso ei sovi ihmisille, joita Sadan vuoden yksinäisyys inhottaa.

1 kommentti:

Myy kirjoitti...

100v:nyksinäisyys inhotti lähinnä surkeutensa takia, ei härskien yksityiskohtien. Näin niin kuin tuhannen kerran sanottuna.

Ilmeisesti molemmat kirjat ovat tältä vuosituhannelta? Aika hilpeitä tarinoita tuntuvat olevan. Olisi mahtava löytää Ruotsin Veikko Huovisen tuotantoa, jos siis Ruotsista löytyy hänenkaltaistaan tarinankertojaa.

Oma skandinaavinen teokseni oli lainassa ja haluan lukea nimenomaan sen, joten odotan sen palautumista kirjastoon. Syyskuun aikana arvio ilmestyy tänne.