lauantai 22. toukokuuta 2010

Kolea talo

Charles Dickens oli kova järkä ja Bleak House (Kolea Talo) hänen kirjoittamistaan romaaneista ehkä se kaikkein kovin. Kyseinen kirja oli ilmsetynyt jo muutama vuosi sitten ensimmäisenä suomennoksena (kirja on ilmestynyt joskus 1850-luvulla); itse ostin teoksen pokkarina huhtikuussa alennusmyynnistä. Ei taida tiiliskivimäinen 950 sivuinen klassinen britti-priisa iskeä suomalaisiin.

Bleak house on lajityypiltään romanttinen oikeussali- ja salapoliisiromaani realismilla maustettuna. Eikä tuo tyypitys kuitenkaan kuvaa tätä kirjaa lainkaan. Aikaisemmista kokemuksistani Dickensin kanssa mieleeni on jäänyt kirjailijan voimakas äänen käyttö. En tarkoita huutamista, vaan sitä, että kirjailija kommentoi ja karakterisoi henkilöhahmojensa ympäristöä niin voimakkaasti, että itse tarina uhkaa välillä hävitä tämän kommentaarin alle. Dickens oli kova poika ottamaan kantaa; kannanoton ystäville suosittelen Oliver Twistiä, joka on enemmän fiktion muotoon puettu pamfletti, kuin täysiverinen romaani.

Bleak housessa sen sijaan edellä kuvaamani kommentaarit jäävä hyvin vähäiseen sivuosaan ja kirjailija keskittyy syventämään lähes Tolstoimaista henkilökaartiaan. Nimellä esiintyviä henkilöitä on tässä kirjassa kymmeniä; erillisiä juonikehitelmiä lähes yhtä monta, ellei useampiakin. Kaikki henkilöt ja juonisäikeet kirjailija käyttää koko voimallaan ja tuntuukin siltä, ettei Dickensille ole tuolloin ollut mikään mahdotonta.

Riittäähän kirjassa ärsyttävyyksiäkin, mutta ne niin keskittyvät kirjan ratkaiseviin viimeisiin kappaleisiin, etten niihin tässä yhteydessä paneudu mahdollisten muiden lukijoiden mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Kirjan lopussa kuitenkin monet saavat Dickensin tavoille uskollisesti ansioidensa mukaan

Suosittelen Koleaa taloa kenelle tahansa, joka viitsii käyttää aikaansa 950 sivuisen järkäleen kahlaamiseen. Siinä matkalla kyllä sitkeys tulee palkituksi.

1 kommentti:

Saara kirjoitti...

Itsekin ostin kyseisen kirjan jostain kirjojen outlet-myymälästä, ehkä hintaan 5€. En ole vielä kerinnyt siihen syventymään, mutta noin hyvän mainospuheen innoittamana saatan ottaa sen kesän urakaksi!