sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Suuri lammasseikkailu

Liityin tähän kirjallisuusblogiin varmaan vuosi sitten, mutta en ole jotenkin (ehkä laiskuuttani) onnistunut kirjoittamaan yhtäkään arvioita. Tähän asiaan tulee nyt kuitenkin jatkossa muuten. Kirjoja en sinänsä lue kovin usein, mutta aina välillä kun satun sille päälle luen monta opusta peräkkäin. 

Valitsin Haruki Murakamin Suuri lammasseikkailun ihan vaan kirjan kannen perusteella. Myös nimi vaikutti sen verran mielenkiintoiselta, joten olihan kirjasta pakko ottaa selvää. Ehkä omalla japaniviehätyksellä oli myös jonkinlainen vaikutus. Mutta siis itse asiaan. Kirja kertoo kolmekymppisen minän elämästä ja siitä kuinka hän tuttunsa hautajaisten ja oman avioeronsa jälkeen tapaa kaunis korvaisen naisen ja joutuu tekemisiin yakuzan kanssa. Pomo on kuolemassa ja minän tehtäväksi tulee etsiä erityinen tähtikyljellinen lammas. Etsintä ajaa minän Hokkaidon kylmille vuorille asti, jossa lopulta paljastuu suuri salaisuus. 

Suuri salaisuuspa hyvinkin, jostain syystä loppu on niin mystinen ja surrealistinen, että en ole ollenkaan varma tajusinko kirjaa sitten kuitenkaan. En myöskään tiedä näyttelevätkö lampaat jotain erityistä roolia japanilaisten elämässä ja uskomuksissa, itsestäni ajatus lampaasta, joka käyttää ihmisiä hyväkseen saavuttaakseen omia päämääriään, vaikuttaa jopa hieman koomiselta. Mutta kun lopulta Murakamin maailmaan oli tottunut, kaikki kummallisuudet ja epätodellisuudet tuntuivat hyvinkin luontevilta. 

Pidin valtavasti kirjan loppupuolesta ja kaikesta siitä maisemien ja ehkä hieman epäolennaisten seikkojen kuvaamisesta. Viimeiset 30 sivua saatoin melkein tuntea vuorten yksinäisyyden ja kylmyyden. Kirja oli kaikenkaikkiaan melko surullinen. Minän elämä ei lopulta oikein muutu miksikään ja hän kadottaa kaunis korvaisen naisen. Ehkä Tokioon palatessaan (jos hän sinne koskaan palaa) hän päätyy taas samoihin baareihin juomaan samoja viskilasillisia. 

Murakamilta on ilmestynyt kolme suomennettua kirjaa, joista Kafka rannalla vaikuttaa ainakin nimensä perusteella melkoisen hämmentävältä. Sen verran pidin kuitenkin länsimaisten vaikutteiden yhdistämisestä japanilaiseen mystiseen surrealismiin, että ehkä kirjailian muutkin teokset on etsittävä käsiin. 

2 kommenttia:

Pellervo kirjoitti...

Murakamin kirjat ovat upeita. Lammasseikkailun ja Sputnikin lukeneena lähden tällaisen lausunnon antamaan. Milloinkahan tuo kolmas on ilmestynyt? Ei ole vielä ainakaan ale-laareista löytynyt (mies joka ei osta täysihintaisia kirjoja).

Eikä tuo Sputnik rakastettuni ollut yhtään vähemmän kummallinen, kuin lammasseikkailukaan.

Saara kirjoitti...

Lammasseikkailu on oikeasti tosi surullinen kirja. Nytkin kun alan taas miettiä sitä loppua tulee aika lohduton olo. Jotenkin se kirja onnistui havahduttamaan tavalla johon moni kirja ei pysty. Ja sama täällä, minäkin hankin kirjan kannen perusteella!