tiistai 22. kesäkuuta 2010

Enkelten putous (Aino, lue tämä juttu)

Donna Tartin Pieni ystävä on ainakin 150 ensimmäisen sivun perusteella tylsä kuin ekologian approbatur. Aion kyllä lukea sen vielä loppuun, mutta hyppäsin tässä välillä takaisin Nora Robertsin romanttisiin murhamysteeritarinoihin. Tällä kertaa vuorossa oli Enkelten putous (2006).

Pidin Montana Skysta melkein niin paljon, että olisin alkanut googletella kuvia montanalaisista rancheista ja kalliovuorista (ja niistä komeista karjapaimenista). Suomeksi: melkein koukutuin, ja se olisi tietänyt menoa (kirjoja, joihin olen koukuttunut: TSH, M.Waltarin tuotanto, Pohjantähden alla, Potterit). Mutta Enkelten putous oli kaukana Montana Skyn aidoista ja kiinnostavista henkilöhahmoista. Ja mielenkiintoisesta tarinasta.

Enkelten putous tuntui vasurilla hutaistulta. Liikaa peruskliseitä sitoutumiskammoisesta miehestä ja hysteerisestä naisesta. Päähenkilöt eivät olleet kovinkaan tutustumisenarvoisia. Oikestaan he olivat aika ärsyttäviä. Jos päähenkilöitä kohtaan ei voi tuntea sympatiaa, koko tarinasta häviää pohja alta. Varsinkin, kun nämä N. Robertsin kirjat perustuvat sille, että lukija pystyy samaistumaan naiseen ja olemaan hänen puolellaan.

Robertsin kirjoissa toistuu aina sama juonikuvio: romanssi, murha, sankarittareen kohdistuva vaino.. ja happy (/häpy) end. Kerrontaan on sujautettu enemmän tai vähemmän kömpelösti kaksiselkäisen pedon temmellystä, josta jo aiemmin kerroin sen, että kirjat olisivat paljon parempia ilman yksityiskohtaisia tulkintoja ko tapahtumasta. Minä haluan näiltä kesäkirjoiltani viatonta romanssia ja edes hieman uskottavan murhamysteerin. En mitään saakelin Emmanuellen kosto-elokuvan käsikirjoitusta. Intiimihetkikuvailuillaan Roberts aliarvioi lukijoitaan. Hänen pitäisi tavata suomalainen kollegansa Anna-Leena Härkönen. Se vasta olisi mielenkiintoinen tapaaminen. Toinen, jolla on selvästi traumoja alapääosastolla (siihenhän hänen kaikki kirjansa perustuvat) ja toinen, joka on kuudestilaukeava vain nähdessään Tumman, Komean ja Pitkän (näin oli kuvailtu Enkelten putouksen miespääosahahmo Brody).

Hohhohoijaa.

Aion kuitenkin jatkaa vielä Robertsin kirjojen lukua. Vain sen takia, että Montana Sky oli kuitenkin ihan ok.

2 kommenttia:

Äng kirjoitti...

Aion kyllä tarttua tähän syöttiin ja lukea välillä jotain kevyttä...

Myy kirjoitti...

Haha, do it! Perintönä maa ja taivas, sitä lähinnä suosittelen. Kuten Ainollekin.