lauantai 19. kesäkuuta 2010

Montana Sky

Veren vimman jälkeen viihdekirjallisuuden lukeminen jatkui Nora Robertsin Perintönä maa ja taivas (1996) - kirjalla.

Aluksi olin ihan innoissani: juuri tällaista olisin halunnut Veren vimmankin olevan! Mielenkiintoisia ihmissuhdekuvioita ja sujuvasti etenevä kerronta. Kunnes mukaan astui liiallinen harlekiiniromaanimaisuus. Tarvitseeko kaikkea kertoa niin yksityiskohtaisesti? Kirja muuttui laatuviihteestä keskinkertaiseksi. Kyllä, Äng, Kolja varmaan tykkäisi juuri tällaisesta iltasadusta.

Montana Sky (haluan käyttää englanninkielistä nimeä, koska suomenkielinen kuulostaa kömpelöltä) jätti kuitenkin lopulta ihan hyvän jälkimaun. Henkilöhahmot olivat tarpeeksi moniulotteisia saadakseen minut kaverikseen, ja maatilalle sijoittuva tarina romansseineen ja murhamysteereineen oli juuri sitä, mitä kaipasin. Täytyy myöntää, että Nora Roberts on hyvä tarinankertoja. Olisin vain kaivannut vähän siveellisyyttä.

Sitten vielä yksi seikka, joka minua kovasti pohditutti: miten kummassa kaikissa kirjoissa, leffoissa tai tv-sarjoissa naapurinpojat ovat aina hullun hyvännäköisiä, kunnollisia ja fiksuja bacheloreja? Miksi todellisuus on kuitenkin toinen? Minä kysyn vaan..

Lainasin lisää robertseja.. että tiedätte, mitä odottaa. Tällä hetkellä menossa kuitenkin Donna Tartin Pieni ystävä, joka, ainakin alun perusteella, on aika samanlaista tyyliä kuin mitä Ian McEwan suosii.

Ei kommentteja: