tiistai 29. kesäkuuta 2010

Pieni ystävä

Parjasin Donna Tartin Pieni ystävä-opusta, minkä kerkesin. Loppua kohti kirja kuitenkin muuttui mielenkiintoisemmaksi. Nipistin jopa yöunista puoli tuntia, koska kirja imaisi niin vahvasti mukaansa. Minä en kovin helposti yöuniani lyhennä, joten siitä voi päätellä, ettei kirja ihan skeidaa ollutkaan.

Alun perin tartuin Donna Tartin tuotantoon siitä syystä, että olin nähnyt monissa lehdissä ja sivustoilla ylistystä hänen Jumalat juhlivat öisin-kirjastaan. Moderni klassikko.. ja sen tyylistä juttua. Urkan kirjastossa ko teos oli kuitenkin lainattuna sinä päivänä, kun kirjastoon viimeksi marssin. Olin etsimässä uusia Robertsin viihdyketarinoita, kun samalla hyllyllä silmäni osuivat nimeen Tartt, jolloin muistin, että tuolla tyypillähän se oli se yksi kirja, joka minun piti lukea. Valikoin sitten Pienen ystävän Jumalat juhlivat...ym sijaan.

Pieni ystävä kertoo 12-vuotiaasta tytöstä, Harrietista, jonka 9-vuotias isoveli löydettiin hirtettynä 12 vuotta sitten. Isoveljen väkivaltainen kuolema sai koko suvun sekaisin. Harrietin äiti ei koskaan toipunut Robinin kuolemasta. Hän ei välittänyt kahdesta tyttärestään niin paljon kuin kuolleesta pojastaan, eikä pystynyt edes peittelemään sitä. Harrietin isoäiti ja isotädit pitivät kaikki Robinia parempana kuin ketään muuta lasta, eivätkä tytöt saaneet niin paljon hyväksyntää ja rakkautta osakseen kuin mitä Robin oli saanut.

Tytärten lapsuus oli turvallinen, mutta myös tunnekylmä. Heitä aina verrattiin kuolleeseen veljeen. Koska Harriet oli koko elämänsä saanut kuulla veljestään, hän oli päättänyt selvittää, kuka veljen murhasi.

Kirjan tapahtumat keskittyvät siihen, kun Harriet seuraa epäillyn tekemisiä. Samalla Pieni ystävä on myös 1970-luvun yhdysvaltalaisen luokkayhteiskunnan kuvaus. Tapahtumat sijoittuvat Mississippiin, jossa ollaan vielä rotusorron jälkimainingeissa. Harriet kuuluu perheineen rikkaisiin valkoisiin, hänen epäiltynsä, Danny Rattlif, valkoiseen roskajoukkoon, jotka asuvat asuntovaunuissa ja ovat sekaantuneet huumekauppaan.

Pieni ystävä oli osin aika väkivaltainen, hieman ällöttävä, mutta enimmäkseen kovin surumielinen tarina. Vaikka 3oo ensimmäistä sivua tuntuivat tervanjuonnilta, siitä eteenpäin kirja rullasi ihan kiitettävästi eteenpäin. Hyppäys Nora Robertsista astetta vakavampaaan ja realistisempaan maailmaan otti ilmeisesti aikansa. Kirjan nimi jäi vähän hämärän peittoon. Ilmeisesti Harriet oli pieni ystävä, joka seurasi murhamies Dannya. Tosin pienen ystävän olisi pitänyt silloin olla sitaateissa, koska Danny suorastaan pelkäsi Harrietia, tyttöä, joka jäi hänelle täysin mysteeriksi.

Jeah, huomenna taas kirjastoon. Ah, rakastan kirjoja!!

Ei kommentteja: