torstai 24. kesäkuuta 2010

Firenzen tumma nainen

Kolmas lukemani Nora Roberts toteuttaa samaa peruskaavaa kuin kaksi edellistäkin: murha, romanssi, hyvännäköinen ja sisimmältään kunnollinen bachelor, joka auttaa pääosahenkilöä, joka on tietysti nainen. Lopuksi koittaa tietysti kosinta kaiken sen hyvän päälle, että roisto on delannut. Tarinan roiston kuolema ei koskaan aiheuta syytettä pääosaparille, vaikka he siihen olisivat osallisia. Ainakin Montana Skyssa tarinan roiston kuolemassa ei ollut kyse itsepuolustuksesta ja tarinan kunnollinen mies olisi joutanut kyllä taposta vankilaan.

Mutta, mutta.. Eivät nämä Robertsin kirjat mitään todellista maailmaa edusta muutenkaan, joten suotta takertua pikkuasioihin.

Firenzen tumma nainen on parempi kuin kuin Enkelten putous, mutta ei todella mikään kaunokirjallisuuden klassikko. Nora Roberts on kirjoittanut yli 100 kirjaa. Ovatko ne kaikki samanlaisia? Koska näiden kolmen perusteella voisin väittää, että tuo sama kaava taitaa toistua joka ikisessä. Ilmeisesti se on kannattanut, koska kirjailija elelee suht mukavasti ja aina uuden kirjan putkahtaessa markkinoille, se menee suoraan myyntilistojen kärkeen.

Nyt kun olen lukenut perättäin kolme aika samanlaista kirjaa, mieleni tekee välillä lukea jotain vähän syvällisempää ja vaikeaselkoisempaa. Jatkan taas Donna Tartin tylsää tekelettä, mutta saattaa olla, että juhannuksen jälkeen eksyn taas Nora Robertsin vaaleanpunaiseen maailmaan. Haluan löytää kirjan, jossa hän rikkoo kaavan! Ja myös lukea romanttista huttua, myönnetään.

Ei kommentteja: