maanantai 14. kesäkuuta 2010

Veren voima

Luin Charlaine Harrisin Veren voima-viihderomaanin yhdessä päivässä läpi. Erittäin helppolukuinen tapaus oli siis kyseessä. Kirja oli ensimmäinen osa Sookie Stackhouse-kirjasarjasta, johon HBO:n tv-sarja True Blood perustuu.
True Blood on kelpo draamaviihdettä, mutta ainakin tämän ensimmäisen kirjan perusteella, kirjat, joihin tv-sarja perustuu ovat kovin keskinkertaista huttua. Vähän ihmettelen, miksi kirjat ovat saaneet niin suurta suosiota, että niistä on päätetty tehdä myös telkkarisarja. No, ok, ehkä se johtuu siitä, että kirjoissa on ihan hyvä idea.

Olin odottanut Veren voimalta enemmän. Olinhan seurannut True Bloodia koko kevään ja ajattelin, että henkilöhahmot muuttuisivat tv-sarjan kaksiulotteisista kirjan moniulotteisiksi. Mitä vielä! Tv-sarjassa hahmot olivatkin paljon monisyisempiä kuin kirjassa. Telkkarisarjan sarkastinen huumori ei ollut peräisin kirjasta, vaan käsikirjoittajien kynistä. Välillä Veren voima muistutti huolestuttavan paljon Regina-naistenlehteä.
Ärsyttävän silmiinpistävää oli preesensin ja imperfektin kökkö vuorottelu. Liekö suomentajan vika vai jo mrs. Harrisin surkea kirjoitustyyli?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä tietää, ettei kannata tarttua kirjaan :) Toiminee paremmin ruudussa. Muistelen Pienen suklaapuodin kanssa käyneen samanlailla, lukeminen oli leffan jälkeen pettymys. Useimmiten toimii päinvastoin, pettyy tutusta kirjasta tehtyyn elokuvaan.

M

Myy kirjoitti...

Hauskaa, että sinäkin katsot True Bloodia!

Äh, älä minun arvioinneista välitä. Kirja oli ihan viihdyttävä ja imaisi hyvin mukaansa. Eikä se maailman paskin ollut, ei vain niin hyvä kuin toivoin.