perjantai 24. joulukuuta 2010

Muleum

Erlend Loe valloitti paikan sydämestäni jo kirjallaan Supernaiivi, joka kuuluu mielestäni pakollisten luettavien listalle. Myös Tosioita Suomesta ja Naisen talloma ovat ihan mainioita kirjoja. Loen ehkä maneerisempaan tuotantoon kuuluvat lukemistani ainakin Dobler ja tämä Muleum. Ei sillä, etteikö näiden kirjojenkin kanssa viihtyisi, mutta jotain näistä puuttuu; vähän kuin lukisi Arto Paasilinnan kirjoja ja Jäniksen vuoden jälkeen tarttuisi Maailman parhaaseen kylään. Toivottavasti Loe onnistuu korjaamaan kurssinsa, ennen kuin alan vertaamaan hänen uusimpia kirjojaan vaikkapa Suureen suomalaiseen kärsäkirjaan.

Loen maneerina on käyttää minä-kertojana jollain tapaa vahingoittunutta henkilöä, joka peilaa kokemuksensa traumansa kautta. Samalla tuota traumaa käytetään perusteena elämänmuutokselle. Ehkä siksikin tuntuu, että tähän kirjaan Loen on valinnut helpon tien, koska päähenkilö on nuori nainen, joka perheensä kuoltua saa käyttöönsä näennäisen rajattomat rahavarat. Tässä tilanteessa olevan henkilön kun voi tunkea lähes mihin tahansa ja kyllä hänet monenlaiseen tilanteeseen tungetaankin.

Suosittelen Loen kirjoihin tutustumista, mutta tämä ei ole niistä ihan kärkikaartia. Loe käsittelee vaikeita aiheita helposti lähestyttävästi ja kohtelee päähenkilöitään loppujen lopuksi lempeästi. Näistä kirjoista jää hyvä positiivinen mieli.

Ei kommentteja: