lauantai 18. joulukuuta 2010

Yö kevään kuun

Heikki Turusen ensimmäisten kuudenkymmenen ikävuotensa kunniaksi kirjoittama omakohtainen kasvukertomus, jonka jälkisanoissa kirjailija luonnehtii nuoruutensa tapahtumien yhteyttä loistavaan esikoisromaaniinsa Simpauttajaan.

Moitteet ensin: kirja olisi ollut parempi ilman alleviivaavia jälkisanoja. Toisaalta Turunen on aina ollut enemmän romanttisesti, kuin modernisti suuntautunut, joten onnellisia loppuja ja kysymysten vastauksia tarjoavat jälkisanat sopivat miehen linjaan.

Muuten tässä kirjassa onkin etupäässä kehuttavaa. Turunen kuvaa lempeästi ja vakaasti herkän ja vetäytyvän nuoren miehen henkistä ja fyysistä kehittymistä pientilalla pielisen rannalla. Yli 40:n vuoden etäisyys on antanut kirjailijalle riittävästi perspektiiviä sekä itsensä, että lähiympäristönsä kuvaamiseksi. Turunenhan on parhaimmillaan kuvaamassa ajanjaksoa 1950 - 1970 ja tämä teos sijoittuu juuri sinne.

Suuria esiin nousevia teemoja ovat seksuaalisuuden puhkeaminen, poikkeavuuden käsittely ja nuoren ihmisen kiirasstuli kahden maailman välissä. Ja suuten ikäluokkien jäsenet löytänevät kirjaasta aimo annoksen nostalgiaa. Kaikki tyynni, hyvä kirja.

Ei kommentteja: