torstai 13. joulukuuta 2012

Antisemitismin musta kirja

Nyt ei liikuta kaunokirjallisilla vesillä, mutta isoveljeni kanssa juteltuani tästä "koulu"kirjastani, hän pyysi kirjoittamaan aiheesta myös jotain Nuharupeen. Kyseessä on Eero Kuparisen kirjoittama Antisemitismin musta kirja, joka kertoo juutalaisvainoista Vanhan testamentin ajoista aina 2000-luvulle jKr.
 Laitoin tähän sisällysluettelot, joten saatte vähän osviittaa, mitä aiheita kirjassa käsitellään (ja pääsen itse vähemmällä..).

Vastaus kysymykseen esiintyykö Raamatussa antisemitismiä on, että Esterin kirjassa kuvatut tapahtumat täyttävät antisemitismin kriteerit. Kirjassa on havaittavissa persialaisten harjoittamaa juutalaisvihaa. Kuitenkaan Raamattu ei vahvista, että juutalaisvastaisuus olisi syntynyt jo juutalaisen kansan alkuhämärissä. Esterin kirja on ainoa poikkeus kaikkien VT:n kirjojen seassa! Esimerkiksi Nebukadressarin toimittama juutalaisten pakkosiirtolaisuus 500-luvulla eKr. ei ollut antisemitismiä, koska se ei ollut sortotoimi juutalaisia kansana vastaan. Nebukadressar olisi tehnyt sen kelle tahansa muullekin vieraalle kansalle.
 Kirjassa tuli kyllä paljon uutta tietoa minulle. En esimerkiksi tiennyt, että keskiajalla Iso-Britannia, Irlanti, Espanja ja Portugali sulkivat rajansa juutalaisilta. Iso-Britanniassa sulku kesti n. 300 vuotta, 1290-luvulta 1600-luvun lopulle. Kun Shakespeare kirjoitti antisemitistisen näytelmänsä Venetsian kauppias, hänen tietonsa juutalaisista perustuivat huhuihin, koska Englannissa ei juutalaisia ollut. Paitsi sitten joitakin harvoja käännynnäisiä. Juutalaisvihamielisyys kantautui manner-Euroopasta kanaalin yli Englantiin inspiroimaan Shakespearea. Siitä voi jo päätellä, minkälainen asema juutalaisilla Euroopassa oli.

Keski-Euroopan kaupungeissa juutalaisille rakennettiin ghettoja, joissa heidät pakotettiin asumaan. Pääsiäisen aikaan heitä ei päästetty pois ghetoista, koska hehän olivat kirkon mukaan syyllisiä Kristuksen kuolemaan. Siitä asti, kun kristinuskosta oli tullut Euroopan valtauskonto, juutalaisvihamielisyys oli kasvanut ja saanut mitä iljettävimpiä piirteitä. Juutalaisten väitettiin harrastavan rituaalimurhia ja ehtoollisleivän häpäisyä. Rituaalimurha tarkoitti sitä, että juutalaiset tappoivat jonkun viattoman ihmisen, yleensä naisen tai lapsen, ja joivat siltä veret. Ehtoollisleivän häpäisy liittyy transubstaatio-oppiin. Ehtoollisleivän siunaamisen jälkeen leipä muuttuu Kristuksen ruumiiksi. Juutalaisten väitettiin ottaneen siunattuja leipiä ja lävistäneen niitä. Toisin sanoen, he olivat tappaneet Jeesuksen - taas!

Todellisuudessa juutalaiset eivät tappaneet ihmisiä juodakseen heidän vertansa, eivätkä he häpäisseet ehtoollisleipiä. Jälkimmäinen huhu osoittaa, kuinka typeriä ihmiset olivat. Kuinka juutalaiset haluaisivat häpäistä ehtoollisleivän muodossa ollutta Kristuksen ruumista? Eiväthän he edes uskoneet Jeesuksen vielä tulleen maan päälle! Ei ehtoollisleipä - oli se siunattu tahi ei - merkinnyt heille yhtään mitään!

Juutalaisten sortaminen on kestänyt 3000 vuotta ja sitä on perusteltu mm. sillä, että juutalaiset ovat alempaa rotua, tyhmempiä kuin "normaalit" valkoiset ja enemmän eläimiä kuin ihmisiä. Lukiessani Antisemitismin mustaa kirjaa, minulle tuli monesti mieleen, että se tyhmin rotu, mitä tämä Maapallo päällään kantaa, on eurooppalainen valkoihoinen ihmisrotu. Kaikki ne hirveät teot, millä tavoin se on sortanut aina heikompiaan - juutalaisia, aboriginaaleja, intiaaneja, saamelaisia, Afrikan kansoja - kertoo vain siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että tyhmyys asuu Euroopassa. Jos Hitlerin touhuihin olisi puututtu ajoissa, maailmassa ei välttämättä olisi enää syöpiä ollenkaan, koska 6 miljoonan murhatun juutalaisen joukkoon mahtui paljon, ihan liian paljon, älykkäitä ja lahjakkaita ihmisiä. Mainittakoon nyt tässä yhtenä heistä Sabina Spielrein, lääkäri ja psykoanalyytikko, jonka veljet ja mies tappoi Stalin ja joka itse tyttärineen koki loppunsa Hitlerin vainoissa.

Englanti ja USA:han olivat muuten hyvin tietoisia keskitysleireistä. Englannin tiedustelupalvelu sai jo 1941 tietää, miten saksalaiset tappoivat juutalaisia. Juutalaisjärjestöt käskivät Englantia ja Yhdysvaltoja pommittamaan Auschwitziä ja sinne menevää junarataa, mutta ne eivät tehneet sitä, koska leirillä ei ollut mitään vaikutusta sodan kulkuun. Sotaa käytiin sotilaallisten näkökohtien perusteella, ei inhimillisten. Siksi Auschwitz jätettiin rauhaan. Mutta leirin lähistöllä sijaitsevia tehtaita ja jalostamoja amerikkalaiset pommittivat, niiden sotilaallisen merkityksen johdosta.

Hypätään natsi-Saksasta vähän taaksepäin, 1700-luvulle. Tässä taas yksi kuvottava tarina, joka osoittaa, että vaikka kuinka oltiin kristittyjä ja kolkuteltiin valistuksen aikakauden ovia, tällaiseenkin barbaariseen tekoon pystyttiin:
Tähän loppuun haluan kertoa kuitenkin ihmisten hyvyydestä, koska muuten tämä juttu jättää liian masentavan mielen. Tämä liittyy myös kaunokirjallisuuteen.

Alfred Dreyfus oli juutalainen, ranskalainen kapteeni, joka tuomittiin erittäin hatarin perustein Pirunsaarelle elinkautiseen vankeuteen. Syytteen mukaan hän oli luovuttanut sotilaallisia tietoja saksalaisille. Hänen syyllisyydestään ei ollut muuta näyttöä kuin se, että hänen käsialansa sattui muistuttamaan vakoilijan jättämän kirjeen käsialaa. Koska Dreyfus oli juutalainen, hänen ilman muuta katsottiin olevan syyllinen. Oikeudenkäynnin alkaessa, hänen syyllisyyttään lisättiin sormeilemalla todistusaineistoa. 

Kaksi vuotta sen jälkeen, kun Dreyfus oli tuomittu, oikea syyllinen löydettiin. Asia yritettiin pitää salassa, koska armeijan maine olisi kärsinyt. Oikeudenkäynti oli kuitenkin pidettävä, mutta oikea syyllinen vapautettiin. Ja nyt tulee se kaunokirjallinen ulottuvuus: kirjailija Emile Zola nosti asian julkiseksi. Zola lähetti Ranskan presidentille Dreyfusia koskeneen avoimen kirjeen ja julkaisi sen myös lehdessä. Dreyfusille järjestettiin uusi oikeudenkäynti, mutta hänen vastaisten mielenosoitusten kiihottamana hänet todettiin uudestaan syylliseksi. Päätös nostatti vastalauseita ympäri maailmaa, ja Dreyfus armahdettiin muutaman päivän kuluttua tuomiosta.

Zolan kaltaisia rohkeita ihmisiä tämä kurja maailma tarvitsisi lisää.

Antisemitismin musta kirja oli opettavainen ja järkyttävä kokemus, jota suosittelen kaikille.

1 kommentti:

Ella Korhonen kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.