lauantai 29. joulukuuta 2012

Viiksitrilogian ensimmäinen osa.

Kääriytyi esiin joululahjapaketista Veikko Huovisen "Kolme Viiksiniekkaa". Ensimmäisenä on vuorossa potunhalkoja pierusuutari, Pietari Suuri.

VH:lla on kyky loihtia vakaviin (usein jopa kuolemanvakaviin) tapauksiin huumoria. Näin saadaan väkivaltaiset tapahtumat ikäänkuin siedettävämmiksi:

Jo nuorena tuleva mahtihallitsija oli kovasti kiinnostunut Iivana Julman aikaan toimeenpannuista veritöistä. Kysyipä tuo (VH:n mukaan) opettajaltaan: "Miten sieraimia revittiin?"

Huovinen on loihtinut luettavaksemme Pietarin nuoruudenajan kirjoitelman, jossa kaukaa viisaasti hahmottuu hallitsijan tulevaisuuden visioita: "... tykkiä pitää olla paljon meillä hankin tykkiä isommaks kun tulen kasvan mieheksi vallanotan akat pois vallasta kremlin. akat luostariin..."

Jos ei ole kiinnostunu historiasta, niin tällasen tekstin lukeminen muuttaa asian. Kun tajuaa, että eihän ne ihmistä kummempia ole nuo hallitsijat ja että niillä on heikkouksia ja viimekädessä ne on ahneita törkimyksiä niin että niitten sieraimet joutaakin repiä ja eikun pää mestauspölkyltä kepin nokkaan, niin jopa kiinnostaa. Hlökoht todettakoon, että jopa piti iivanajulmasta wikipediat, stna!  On hyvä tietää, että nuo "sivistymättömät", ihmisoikeuksia polkevat ajat on meillä alvariinsa läsnä, varsinkaan kun näistä pietari-iivanoistakaan ei välttämättä ole montaakaan sataa vuotta...

Suuren Venäjänmaan maailman kansojen tietoisuuteen nostanut Pietari Suuri oli äkkipikainen hirmuhallitsija, joka rietasteli, mässäili ja öykkäröi ja joka ilman omantunnontuskia nautti mm. kiduttamisesta ja muista julmuuksista. Tapattipa mm. oman poikansa.

Pietarin loppuvaiheista mainitaan, että tuon kääpiöhovin ja "koomisen konklaavin ideoija" oli sairastuttuaan kovasti näppeä ehtoollisherkuille. Oliko sekin paavin tahi kirkon pilkkaa, tietää vain pietari itse. Tohtii olettaa, että kuolemanpelko ajaa äreimmänkin ateistin sakramenttien äärelle.

Vaikka Suuren Pietarin kusi solisi ajoittain iloisesti kuin Uralin kevätpuro, prostaatavaivat koituivat lopulta ison miehen kohtaloksi.

Tätä virallinen historiankirjoitus ei maininne, mutta onneksemme Veikko Huovinen:
".... voimakas potilas oli paha reuhtoja... viikatemies käytti hyvinkin kolme liippakiveä viikatettaan terottaessaan...."
Ja kun Pietarin viimeisiksi kirjoittamikseen sanoiksi jäi  kaksi sanaa, "Jättäkää kaikki...", ehdottaa VH jatkoksi:

"...kaikki vain rempalleen." ja:

"...huolet ja murheet (arkihuolesti poies heitä / hernekeitto keitä...)"

huomaanpa, ettei Huovisen kirjasta voi oikein mittään kirjottaa ilman, että paljastaa tahtomattaan herkullisia yksityiskohtia. Sen, miten muuan kääpiö sinkautti virtsaa kuuden metrin päähän, ja monet muut muikeat sattumukset lukekoon itse kukin omakohtaisesti.






1 kommentti:

Sarka kirjoitti...

Tuo pitäisi kyllä ehdottomasti lukea. Nauru pidentää ikää ja Huovinen on suomalaisten eliniänodotetta pidentänyt enemmän kuin lautasmalli. Veitikkahan sulla on sitten seuraava, sitähän se Palenaattori kehui kovasti. Vaan eipä osannut Huovinen huonoa edes tehdä.