sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Ivan Iljitsin kuolema

Leo Tolstoin Ivan Iljitsin kuolema alkaa satiirina. Oikeuskamarin jäsen Ivan Iljits on kuollut ja heti uutisen leviämisen jälkeen alkavat myös spekulaatiot hänen seuraajastaan. Kuolo tarkoittaa vapautunutta työpaikkaa.
 Satiirinen ote jatkuu, kun Tolstoi ryhtyy kertomaan Ivan Iljitsin elämästä. On eletty kuin on pitänyt; saatu hyvä virka, menty naimisiin, tehty lapsia ja sisustettukin kuin muut kaltaiset. Oi, keskiluokkaisen elämän autuutta!

Mutta sitten vakavoidutaan (vaikka välillä näpäytykset jatkuvatkin: rouva on kihlautunut nykyisen aviomiehen käydessä kuolonkamppailuaan). Tolstoi on taas se tuttu Tolstoi, johon olen tutustunut Ylösnousemuksessa, Anna Kareninassa, Sodassa ja rauhassa; ollaan elämän ja kuoleman tarkoituksen pohdinnoissa. Olen aina kokenut nämä Tolstoin pohdinnat antoisiksi.

Ivan Iljitsin kuolema on ohut kirja, mutta sen sisältö on painava. Pääsin taas mietiskelemään omia elämänvalintojani ja muita syntyjä syviä. Pääkopantuuletuskirjallisuutta.

Ei kommentteja: