maanantai 10. heinäkuuta 2017

Tabu

Ensin haluan korjata väärän tiedon Ylen Kirjojen Suomi -sivuilta: Timo K. Mukan vuonna 1965 julkaistu Tabu sijoittuu 1920-luvulle, ei 50-luvulle. Se käy varsin selvästi ilmi, jos on lukenut kirjan.

Jos isä teki Milkalle sukset, kun tyttö oli kuusivuotias vuonna 1914, hän olisi 1950-luvulla ollut keski-ikäinen ja kirjan nimi olisi Tabun sijaan Sovinnaisuus. Kirjan tapahtumat alkavat vuodesta 1919, minkä voi päätellä myös allaolevasta pätkästä.
 Lukiossa äidinkielenopettaja järjesti meille pistokokeen, koska hän halusi selvittää, olimmeko lukeneet Seitsemän veljestä, jonka lukeminen oli osa kurssin suoritusta. Eivät olisi Kirjojen Suomi -sivun kirjojen esittelytekstien tekijät selvinneet vastaavasta Tabua koskevasta kokeesta hyväksytyllä arvosanalla.

Netti on täynnä epäluotettavia tietoja, se olkoon tämän tarinan opetus. Sitten itse Tabuun ja mielipiteeseeni siitä.

Koska lukeminen on aina subjektiivinen kokemus, se, mihin minä kiinnitän huomiota, voi olla varsin erilainen kuin jonkun kirjallisuudentutkijan tulkinta. Siispä esimerkiksi jumalanpilkkakysymykset eivät olleet lukuhetkellä mielessäni, vaan itselleni tuli Hannu Salaman sijaan mieleen, miten lähellä tämä oli Nabokovin Lolitaa. Kieli oli kaunista, luontokuvaukset erityisesti hienoja, ja rakkaudessakin kärvisteltiin kuin Tuulen viemäässä konsanaan. Erotuksena oli se, että tässä tapahtumat katsottiin tytön näkökulmasta.

Molemmissa kirjoissa on myös se surumielisyys. Eihän nyt kukaan tietenkään pidä kauniina tällaista pedofiilisuhdetta, siksi pitääkin osata katsoa ällötyksiensä ulkopuolelta päähenkilön motiiveja: Milka oli menettänyt isänsä. Isän kuolema oli traaginen, mutta enempää siitä ei kerrota. Tyttö asuu kahdestaan äitinsä kanssa pienellä maatilalla, jonne on kylältä matkaa. Siis läheisen ihmisen menetys, eristyksissä siviilisaatiosta eläminen ja kun tähän soppaan vielä lisätään lestadiolaisuuden voimakas vaikutus ei voi kuin todeta, että seksuaalisuuden puhjetessa Milkan todennäköisyydet eksyä väärille urille olivat suuret.

Kaikilla on omat itsekkäät tarpeensa. Alkukantainen himo ohjaa Kristus-Perkelettä, joka ei osaa sanoa ei, silloin kuin pitäisi. Kanttori taas haluaa vaimon, koska kukapa sitä 20-luvun Lapissa vanhana ilman omaishoitajaa pärjää. Surulliset ihmisparat, surullisimpana niistä isätön Milka, joka hakee Kristus-Perkeleestä jonkinlaista vinksahtanutta isän mallia.

Ei kommentteja: