tiistai 11. heinäkuuta 2017

Juhannustanssit

Jatkan 1960-luvun kirjallisuudella, sillä Tabun luettuani havahduin siihen, että Juhannustanssitkin on lukematta. Tämä Hannu Salaman kirja ilmestyi 1964 ja aiheutti kohua syyllistyttyään jumalanpilkkaan. Mikä tietysti nykyään tuntuu lähinnä liikuttavalta. Että tuollaisestakin on voinut saada syytteen.
Ajat muuttuvat, hyvä niin. Juuri mielenkiintoisena, historiallisena katsauksena menneeseen luin tätä kirjaa. Se kuvaa ajanjaksoa, jolloin juhannuksenvietto oli vielä yhteisöllistä. Vaikka kaupunkijuhannus yhteiskokkoineen ja erilaisine tapahtumineen onkin yleistymässä, ihmiset viettävät juhannusta kuitenkin yhä eniten sukunsa tai ystäviensä kesken. Ei maaseudun tanssilavakulttuurikaan ole kuollut tai edes kuolemassa, mutta aivan eri mittakaavan touhua se on kuin 50 vuotta sitten.

Juhannustansseissa eletään aikaa, jolloin suomalaiset alkoivat joukolla muuttaa kaupunkeihin. Maaseudulla ei ollut enää töitä ja nuorisoa veti kaupunkeihin muutkin tekijät, maaseutu tuntui takapajulalta. Kirjassakin Paavo kyselee Raijalta, miksi tämä ei jäänyt kaupunkiin töihin, vaan tuli takaisin kotiseudulleen. On paljon kummaksuttavampaa tulla takaisin kerran lähdettyään kuin jäädä kaupunkiin sille tielleen. Kaupungistumisestahan oli myös Saision kirjassa kyse. Eila ei olisi enää mistään hinnasta lähtenyt Helsingistä, pelkkä kesän viettäminen maaseudulla oli kamala ajatus.

Juhannustansseissa tanssilava on tapahtumien keskus, jossa käyvät kaikki. Nuoret erityisesti. Tanssilavalla kohdataan vastakkaista sukupuolta, jonka kanssa tanssitaan ja välillä käydään saman tyypin kanssa puskassa pettämässä puolisoa. Viina virtaa tietysti, se nyt ei valitettavasti ole vuosikymmenten saatossa muuttunut mihinkään. Ja viinanlipittelyn seurauksena syntyy tappeluja.

Juhannustansseissa kukaan ei ole oikein tyytyväinen elämäänsä. Iloa ja onnea tuo vain viina, sekin hetkellisesti. Ja sitten kaikki vielä päättyy henkilöauton ja linja-auton kolariin, kuin osoituksena, että toivo tosiaan oli menetetty. Elämällä ei ollut tarjota enempää. Hyvä, kun joivat, tappelivat ja vikittelivät toisiaan edes sen viimeiseksi jääneen valoisan, mutta kylmän kesäyön.

Ei kommentteja: