tiistai 19. joulukuuta 2017

Ei puu yksin pala

Oiva Paloheimon Ei puu yksin pala oli kirja, jota en enää aio toiste lukea. Se lähtee hyllystäni kirjaston poistopisteelle jonkun toisen iloksi tai hämmennykseksi.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen hämäläiseen pikkukuntaan. Kirjan nykyaika on 1950-luvun loppupuoli. Sen tärkeimpänä henkilöinä ovat kunnan suurimman tilan emäntä, Helsingistä kotoisin oleva Ruut; Ruutin koulutoveri ja tämän tyttären isä, tohtori Arra ja ikääntynyt pastori Järvinen, joka on Arran appiukko.

Kirjassa käsitellään Ruutin ulkopuolisuutta maalaispaikkakunnan sisäänpäinkääntyneessä yhteisössä ja epätyydyttävän elämän elämistä. Pikkukunnan ahdistunut ilmapiiri on saanut kaikki elämään valheessa, mikä on tarkoittanut onnetonta kohtaloa jokaisessa säädyssä. Pastorin vaimo on lohduttautunut tunnesyömällä:
Ruut taas purki turhautumistaan tappamalla kissoja. Suurena eläintenystävänä kissojen kuristamisesta lukeminen oli kärsimystä. Mielestäni se oli kummallinen piirre, joka perusteltiin huonosti. Sen tarkoitus oli kertoa Ruutin tunnekylmyydestä ja hänen lopettaessaan sen, painotettiin, kuinka hänessä oli alkanut paranemisprosessi kohti empatiaan kykenevää ihmistä. Paranemisevoluutio koki huippunsa lopun kommuuniasumisessa ja Ruutin tunnustuskirjeessä pastorille valheistaan, jotka eivät tulleet pastorille yllätyksenä. 

Hyvää kirjassa olivat historiakatsaukset ja miten traagiset, menneet tapahtumat vaikuttivat tai olivat vaikuttamatta kirjan nykyajassa. Miten evakoihin suhtauduttiin aluksi vihamielisesti ja koettiin heidän varastaneen hämäläisten maat. Mutta miten vihamielisyys painui unohduksiin vuosikymmenien kuluessa. Miten sodat vaikuttivat kunnan vauraimman tilan asukkaisiin. Kun punaiset polttivat tilan rakennukset päärakennusta ja aittaa lukuunottamatta talon isännän vaikutusvallan ansiosta. Kun sisällissodan jälkeen riehunut espanjantauti tappoi nuoren isäntäparin. Miten nuoren helsinkiläisemännän oli opeteltava jatko-sodan aikana maataloustyöt alkaen siitä, mitä karho tarkoittaa.

Ei kommentteja: