tiistai 26. kesäkuuta 2018

Halveksunnan aika

Olen päättänyt lukea Noituri-sarjan loppuun tämän vuoden aikana, vaikka aluksi ajattelin lukea sitä säästeliäästi. Niin hyvä se on, etten halunnut ahmaista sitä nopeasti. Mutta nyt olen alkanut pelkäämään jatkuvasti spoilaantuvani loppuratkaisuista, kun joka sometuutista on alkanut tulvahdella tietoja siitä tekeillä olevasta tv-sarjasta.

Noituri-sarja on ollut minulle suuri lukuelämys. Se on tuonut sitä toivottua pakoilua tavisarjesta, mitä fantasiakirjoilta odotan. Se on saanut minut myös hieman koukuttumaan eli ajattelemaan kirjan tapahtumia silloinkin, kun tiskaan, käyn juoksemassa, teen ruokaa, työskentelen. Se on siis saanut minut hieman tolaltani ja myös onnelliseksi siitä, etteivät nämä kirjat ilmestyneet suomeksi ollessani teini. Voi, kuinka sekaisin olisin ollut lukiessani näitä 16-kesäisenä, kun järkeä oli vähän ja romantisoitua mielikuvitusta yltäkylläisesti. Olisin varmaan larpannut yksinäni kotimetsässä, unohtanut syödä ja nukkua, värjännyt tukkani hopeanharmaaksi ja nukkunut kivenkolossa.

Vaikka mielenkuohuni onkin aikojen saatossa rauhoittunut, en usko, että minusta ikinä tulee rauhallista aikuista, joka kykenee suhtautumaan tyynen viileästi kaikkiin mahtaviin juttuihin. Ehei, tulen aina intoilemaan esimerkiksi hyvän kirjan luettuani ja tulen aina vähän sekoamaan kirjan maailmaan unohtaen todellisen elämän. Tämä ajatus tuli vain mieleeni, kun  muistin muutama vuosi sitten kuuntelemaani jotain Yle Radio Ykkösen kirja-aiheista ohjelmaa, jossa keskusteltiin Laivauutisia-kirjasta. Ohjelman osallistujista yksi sanoi, että "on harvinaista, että tällä iällä voi näin innostua jostain kirjasta". Niin, en tosiaan usko, että minä ikinä joudun lapsekkaan mieleni takia tuohon "tällä iällä"-tilaan.

Halveksunnan aika on Andrzej Sapkowskin Noituri-sarjan neljäs osa. Sen päähenkilöinä ovat noituri Geraltin lisäksi velho Yennefer ja Cintran prinsessa Ciri, joka halutaan poliittiseksi pelinappulaksi. Yennefer ja Geralt yrittävät pitää hänen turvassa, mutta eivät siinä onnistu. Onneksi Ciri on saanut koulutusta sekä noituri- että velhokouluissa, joten hän kykenee puolustamaan itseään. Tyttönä on silti erityisen vaarallista joutua kauaksi puolustajistaan ja sen Ciri saa lopussa kokea. Olisin toivonut, että hän olisi säästynyt raiskaukselta, mutta ehkä se olisi sitten ollut liian siloteltu ratkaisu. Olihan hänestä tullut osa maantierosvojoukkoa, joista jokainen oli joutunut kokemaan lapsuudestaan ja nuoruudestaan asti kovia. Mitään moraalia heiltä ei sopinut odottaa.

Halveksunnan aika oli lopusta sotainen, mutta sitä ennen saatiin seurata ilahduttavan paljon psykologista peliä. Velhojen juhlat vaikuttivat joltain MET-gaalalta, jossa tosin runsaiden haute couture -hörselöiden sijaan kilpailtiin sillä, kuka paljasteli eniten. Molemmissa oli käytetty yhtä paljon kauneutta edistäviä keinoja, toisessa plastiikkakirurgiaa, toisessa eliksiirejä. Kohtauksen jälkitunnelmissa lukija saa tietää jälleen uuden yksityiskohdan Geraltista: hänestäkin olisi velhoksi, koska hänen äitinsä oli velho.

Kiintoisaa nähdä, miten tämä kaikki tulee päättymään. Mitä kaikkea lukija saa lopulta tietää? Salaperäisyyden verhoa on raotettu aina vähitellen, mutta en usko, että kaikki mysteerit tulevat koskaan paljastumaan. Sekin on hyvä ratkaisu.

Ei kommentteja: