Suomen vävy August Strindberg kirjoitti Neiti Julien vuonna 1888. Jos haluaa sivistää itseään klassikolla, mutta Tolstoin tiiliskiville ei ole aikaa, Neiti Julien selvittää nopeasti. Kevyttä lukemista tämä ei tosin ole. Ja voin kyllä myöntää, että itse en tainnut tajuta näytelmästä hölkäsen pöläystä.
Sattumaisin tänään tulee Teema/Femmalta Jessica Chastainin ja Colin Farrellin tähdittämä leffaversio tästä. Voin sitten verrata sen tulkintaa näytelmästä omaani. Neiti Julie on senkin takia ajankohtainen, että sijoittuu juhannukseen. Eli on #juhannuskirja
Neiti Julie on kreivin tytär, joka alkaa liehitellä juhannusjuhlissa palvelijaansa Jeania. Jeanilla on aikeita mennä naimisiin keittäjä-Kristinin kanssa, mutta tämä ei alkuasetelmasta huolimatta ole kolmiodraama. Sillä Kristin on lähinnä moraalinvartija: Julien ylempiluokkaisena ei ole ollenkaan sopivaa tanssia epäilyttävän paljon alempisäätyisen kanssa.
Kristin on kymmenen vuotta vanhempi kuin Julie, 35-vuotias ja hän pysyttelee mielipiteineen siinä yhteiskunnallisessa asemassa kuin hänen pitääkin. Hän on siis hyvin tavallinen ja kaiken lisäksi keski-ikää lähestyvä nainen. Julie sen sijaan on radikaali, epätavallinen omassa säädyssään, sillä hän on saanut feministisen kasvatuksen äidiltään. Mutta koska äiti petti isän, isä käänsi tytön pään äitiään vastaan. Nyt Julie on täynnä syyllisyydentuntoa ja ristiriitoja. Hän on kiinnostava. Jean taas on lapsesta asti ollut ihastunut Julieen. Elo Kristinin kanssa ei toisi potkua hänen nousussa olevalle uralleen. Siksikin Julie nyt kiinnostaa.
Vaikean vanhempi-suhteen takia Juliesta on tullut miestenvihaaja. Nyt hän kipuilee sen kanssa, minkälaiseksi hän on tullut isän kasvatuksessa. Hän haluaisi tappaa itsensä rangaistakseen isäänsä tai oikeastaan itseään. Ei ole käynnissä siis mikään hilpeä juhannusjuhla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti