Muistan hyvin, miten Millerin kirjoista aikoinaan kohistiin. Ei vaan koskaan tullut luetuksi. Vaan nyt natsahti planeetat ja galaksit kohilleen: teos lähti matkaan espoon kierrätyskeskuksesta puolikkaan euron hinnalla. Tuli sitten ostettua miuutama muukin kirja: mm. aapinen 50-luvulta (ei tuttu, mutta r. Koivun kuvitus...), kalastusopas 70-luvulta ja jotain muita.
Millerin kirjan päätin ahmaista ensimmäiseksi.
Eikä sen lukemiseen kauan kulunut, ehkä viikko pari, mikä meikäläisittäin tosi joutusa tahti. Pienenä jarruna oli Maire Maimasen "Viides kuolemansynti". Dekkari, joka piti otteessaan kannesta kanteen. Suosittelen. En ole koskaan Kuikan lavatansseissa käyny, nyt on sekin tunnelma koettu! Matti ja Teppo!
Mutta Henry Miller. Ok, vapaasti assosioivaa kosmodemonista boheemihoippurointia sopivasti humaltuneena veneeristen tautien ja alituisen nälkätilan viemäreissä, mutta suuresti ihmettelen: Miksi tämä kirja on pitänyt kieltää!? Se muutama sivu, mitä sodoma 120:ä tulin silmälleeksi, on verrattomasti hurjempaa. Millerin kirjallisella tuotannolla kiistatta ansionsa, mutta ei se mitään sensuuriaateliuden sädekehää ansaitse.
Jos joku haaveilee taiteilija-elämästä Pariisissa, Milleriä voi kyllä suositella taustatutkimusten kohteeksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti