Äänikirjana jälleen Keskipersua. Sitä on kovasti ellibsissä, ja kaikki meinaan kuunnella, vaikka keskipersu persuileekin kohta hallituksessa.
Kyynelten kallio: kertomuksia seksistä ja väkivallasta kertoo 1600-1700-luvun seksuaalirikoksista Suomessa.
Mikä loistaa tekstistä, on jälleen kerran pätevästi tehty lähteiden läpikäynti. Tulkinta sen sijaan ei aina osu kohdilleen. Lapsenmurhista kertoessaan, Keskisarja toistaa vanhentunutta kuvausta siitä, miten suuren lapsikuolleisuuden aikaan, lapsiin ei kehittynyt samanlaista kiintymyssuhdetta kuin nykyaikana. Tämä väärän tulkinnan ovat monet historioitsijat kumonneet. Sen sijaan aina on ollut mielenvikaisia vanhempia, jotka ovat surmanneet lapsiaan, siihen ei vaikuta se, että lapsia kuoli paljon ennenaikaisesti ennen antibioottien ja hyvän hygienian keksimistä.
Keskisarja sanoo, ettei historian lähteistä löydy 1600-1700-luvuilla juurikaan pedofiileja tai homoseksuaalisuutensa vuoksi tuomittuja. Sen sijaan eläimiinsekaantujia oli Suomessa harvinaisen paljon muuhun Eurooppaan verrattuna. Eläimiinsekaantumisessa oli se outo puoli, että myös eläimen katsottiin syyllistyneen rikokseen ja se piti lopettaa.
Keskisarja osaa elävöittää eri lähteistä löydettyjä ihmiskohtaloita. Satanismia harjoittaneet miehen pako vankilasta vaihtuu pian haluun palata takaisin, kun mahdollisuudet ulkomaailmassa selviytymiseen karkurina eivät olekaan kummoiset. Esimerkiksi tätä tarinaa kuuntelin jännittyneenä, myönnän, että Keskisarjan teksti ei koskaan ole puisevaa.
Jotakin meni ohi, koska äänikirjaa kuunnellessa keskittymiseni ei ole niin hyvä kuin lukiessa. Esimerkiksi epäselväksi jäi, huomioiko Keskisarja ollenkaan avioliitossa tapahtuneet raiskaukset hänen kerrottuaan, että raiskausrikoksia tuomittiin harvoin. Sen olisi voinut mainita, että naisia varmasti alistettiin raiskaamalla, vaikkei sitä kaikissa tilanteissa tuolloin pidettykään rikoksena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti