Teemu Keskipersun Viipuri 1918 oli jälleen pätevä historiakatsaus, tällä kertaa sisällissotaan.
Sisällissodan Tampereen taisteluista olen lukenut useammankin kirjan, mutta Viipuri, joka säilyi viimeisenä punaisten kaupunkina ja vallattiin vasta huhtikuun lopussa, on jäänyt tuntemattomammaksi.
Tosi paljon juttuja, jotka tulivat uusina tai joita en muistanut. Kuten punaisten johdon siirtyminen Helsingistä Viipuriin ja Kullervo Mannerin julistautuminen diktaattoriksi. Hän oli kansan valtuuskunnan puheenjohtaja, ja hetken aikaan Suomessa on siis toiminut diktaattori hänen toimiessaan Viipurin alueen yksinvaltiaana.
Keskipersu kirjoittaa tenhoavasti. En malttanut lopettaa kuuntelemista punaisten hyökkäyksestä Viipurin vankilaan sodan viimeisenä päivänä, kun valkoisten tykkituli jo osui kaupunkiin. Punaiset ryhtyivät tappamaan valkoisia vankeja ja vankilan henkilökuntaa, osa valkoisista selvisi tästä hyökkäyksestä.
Ja kun valkoiset ryhtyivät kostoteloittamaan Viipurissa olevia venäläisiä ja punaisia, kuunteleminen oli vaikeaa. Mannerheimin olisi pitänyt toimia kuin Abraham Lincoln vajaa 60 vuotta aiemmin Yhdysvaltain sisällissodassa, jolloin hän kehotti kaikkia menemään kotiin ja tappamisen piti loppua heti.
Keskipersu toi kiinnostavasti esiin valkoisten johtajien ristiriitoja. Viipurin valkoisten johtaja Löfström ei ollut Mannerheimin suosiossa ja siihen liittyi pikkumaisuuksia aina voitonjuhliin saakka.
Googletin punaisten johdon kohtalot ja hyvin moni heistä kuoli Stalinin puhdistuksessa, myös diktaattori Kullervo Manner.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti